Monet entiset BB-kilpailijat ovat kukin tavallaan antaneet lausuntonsa ja näkemyksensä siitä, mitä talossa tulisi olla, mitä ei todellakaan tulisi olla ja kaiken lisäksi kiivas keskustelu raikaa; Minkälaisten ihmisten pitäisi tänä vuonna olla talossa?
Tartuin oikeastaan juurikin tähän viimeisimpään kysymykseen koska itseäni kiehtoo eniten talossa ihmiset ja persoonat erilaisten kasvojen takana.
Olin omina haku aikoinani Mikaelin ja Oskarin kanssa samassa ryhmätehtävä päivässä ja olinkin tuolloin varma että Mikael olisi jonkin sortin valokuvaaja ja Oskari..No Oskar.
Akateeminen ja järkevä jätkä.
Sitä pornopuolta en tullut missään vaiheessa ajatelleeksikaan, enkä uskonut edes talossa ollessani tähän "Jeppe" juttuun.
Vai että pornoa ja politiikkaa? Hah!
Niinpä ne uskomukset vaan osoittautuivat hieman vääriksi ja kasvojen takana olikin ihan erilaiset tyypit kuin olisin kuvitellut suhteellisen anonyymin hakutilaisuuden aikana.
En halua puhua siitä mitä tuotannon tulisi tehdä toisin, tai mikä on liikaa Big Brotherin mahtia ja valtaa kullekin yksilölle kestettäväksi.
Haluan sanoa suoraan ja rehellisesti sen mitä itselleni tapahtui aikana jona hain taloon ja etenkin sen jälkeen.
Ihmiselle käy usein niin, että asiat vain tapahtuvat ja jälkeenpäin, kuukausia myöhemmin, asioita tarkastelee aivan eri kannalta kuin itse tapahtuma hetkellä.
Ihan kuin ei olisi ollut itse mukana edes tapahtuneissa asioissa.
Ja niin kävi itsellenikin, talon jälkeen tosin.
Hakuaikana salasin käytännössä kaikilta aikomukseni.
Ja niinhän se pitää tehdäkin.
Muutamia poikkeuksia voi syntyä näissä ettei kenellekään saa kertoa, mutta minun on myönnettävä; Luotin tottakai äitiini ja kerroin äidilleni heti, kun shoppailu reissullamme sain puhelun jatkohaastatteluihin.
Tuolloin oli ollut Petskun kanssa yhdessä vasta joitakin kuukausia, joten luonnollisesti pidätin häneltä tiedon.
Ja sitten alkoikin ruljanssi.
Hakuja, kokeita, haastatteluja, you name it.
Big Brotheriin hakevalla täytyy olla todellinen palo päästä taloon, sillä haastattelut eivät todellakaan rajoitu yhteen kertaan.
Jos on luonnostaan surkea ajankäyttäjä ja ei osaa tinkiä muista menoista laittaakseen Big Brotherin sijalle yksi, voi kokonaan unohtaa edes alku hakemuksen lähettämistä.
"Ei motivoituneet", hakijat kyllä selviävät tuotannolle hyvin nopeasti.
Ja naiset, suosittelen että jätätte korkokengät suosiolla kotiin.
Sainiota ja Räisästä ei pitkillä koroilla vakuuteta 6 tuntisen ryhmätehtävä päivän aikana.
Kun sitten sain tiedon että olen menossa taloon, tiesi jo Petskukin aikeistani.
En tosin ollut missään vaiheessa uskonut taloon menemiseeni, joten se vahvisti luottoani kertoa tuoreelle avomiehelle suunnitelmistani.
Salailu oli yksinkertaisesti ihan liikaa.
Ovi taloon aukeni ja lupa kertoa muutamalle läheisimmälle urkeni pian perästä.
Muistan vieläkin kuinka istuin parhaan ystäväni auton pelkääjänpaikalla ja totesin, että "Mä menen tänä vuonna Big Brother taloon."
Rekatio oli aika vaisu ja myöhemmin sain kuulla vaikka minkälaisia pelkotiloja että uskaltaako/ kehtaako mun kanssa enää liikkua ilman hattua ja aurinkolaseja julkisilla paikoilla.
"Älä sitten mogaile siellä, äläkä tappele."
On siinäkin kannustava meininki?
Taloon lähtijäis juhlissani virta viinasi, mutta niin kyllä virtasivat kyyneleetkin.
Kaverit olivat tulleet meille syömään ja juomaan, kuuntelemaan musiikkia ja hyvästelemään.
Hyvästelemään päiväksi, viikoksi, kahdeksi tai kolmeksi kuukaudeksi, sitähän ei kukaan tiennyt.
En voinut itsekään olla itkemättä kun halailtiin tyttöjen kanssa ja yritettiin olla tosi "urheita" mun ja muiden puolestani.
Jotenkin ahdisti jo tuolloin ja uskonkin että lungimmalla asenteella olisi ollut suuri merkitys taloon menemisessä. Mulla oli yksinkertaisesti vaan hemmetinmoinen homma raivata kalenterista kolme kuukautta tyhjää, jättää koti, paperiasiat, eläimet, perhe ja ystävät määrittelemättömäksi ajaksi.
Joten siinä sitä sitten vollotettiin humalassa tyttöjen ja poikien kanssa, että hirmuinen ikävä tulee.
Noh, kaikkihan tietää miten sen reissun kanssa kävi.
Iltana ennen taloon menoa kaiveltiin vanhoja asioita Big Brother psykiatrin kanssa ja huomasin olevani niin herkkänä että itkin hotellin sängyllä ja yritin sössöttää mieltäni painavia asioita.
Sama kävi myöhemmin samana iltana ja itkin kilpailijakordinaattorille.
Itkin illalla hotelli huoneeni kylppärissä ja halusin vain olla omassa kodissani omien ihmisteni kanssa.
Nukkumaan meno oli kamalinta mitä siihen hätään keksi, mutta ei muuta kuin valot pois ja peiton alle että seuraavan päivän media rumban jaksaisi.
Itkuhan se tuli siinäkin.
Jaa että miksi?
En tiedä.
Pääsääntöisesti aikuinen ihminen ei reagoi noin, mutta toisaalta Big Brotherista on olemassa sellaisia kauhukuvia ja ennakko-odotuksia, että olin ehkä uhrannut taloon menolle ihan liikaa omia ajatuksiani.
Miten tulisin toimeen talon naisten kanssa? No en varmaan omaan tyyliini tulisikaan. Entä miesten? Nykyaikaisia backstreet boysseja ja pari kiintiö homoa. Mitä ulkomaailmassa mies ja perhe ajattelisi? "Voi ei, nyt se oksentaa kylppärissä".
AIVAN liikaa ajatuksia.
Eipä siinä, talosta ulos kun en viihtynyt omissa nahoissani ja äkkiä kotiin.
Ensimmäinen ilta siviilissä oli mulle jo kauhuntäytteinen.
Ihmiset tuijottivat, tulivat aivan naamalle kyselemään, että eivätkö he tunnekin minut ja itsellä raksutti päässä tyhjää.
Ai tunne mistä? Entisestä koulusta vaiko televisiosta?
Kun tilanne siitä rauhoittui, alkoi toisenlainen rumba.
Kissanristijäinen siellä, toinen täällä, tuttujen kemut ja työasioita.
Aloitin heti talon jälkeisenä viikkona oppisopimusopinnot ja pian ostettiin Petskun kanssa yhteinen asunto.
Sitten oltiinkin jo talvessa.
Mä olen ollut aina ihminen ,joka tarvitsee jonkun projektin pysyäkseni vireessä ja usein buukkaankin koko viikon täyteen töitä ja menoja, suoriudun niistä nippa nappa, kunnes tulee seuraava viikko ja teen saman uudestaan.
Se on mun tapani pysyä vireessä.
Ja huomasinkin hyvin nopeasti että ne kiireet joita mulla oli ollut ennen taloa, oli ollut pientä nykyiseen rumbaan verrattuna.
Jossain vaiheessa talvea sitten painelin normaaliin työterveystarkastukseen ja murruin ihan täysin.
Huomasin itsekin vaikuttavani enemmän masentuneelta kuin miltä itsestä "tuntui", koska oikeastaan ei tuntunut miltään.
Olin yhtä tyhjää kommenttia, katsetta ja ruumista koko tyttö.
Olin ollut koko talven vaihtelevasti ihan pirun kipeä.
Mykoplasma, flunssa, poskiontelo tulehdus, kaikki mahdollinen mitä yhden talven aikana voi saada.
Siihen päälle isän aivovamma diagnoosi ja läheisten muuttuneiden elämäntilanteiden stressaus ja soppa oli valmis. Ja se imi musta mehut myös henkisesti.
En todella ole ihminen joka valittaa asioita terveydenhoitajalle, mutta tällä kertaa kävi niin.
Lähete lääkärin juttusille, vuosia jatkuneeseen uni ongelmaan nukahtamislääkkeet ja resepti kädessä kauppaan hakemaan lievää helpotusta unettomuudesta johtuvaan ahdistukseen.
Ihmeellistä kyllä, mutta niinkin lievällä luontaistuotteella jota minulle kirjoitettiin, öistä tuli ekaa kertaa ikinä helpotus.
Eipä muuta kuin hammastahnat turpaan, yökkäri päälle ja unille.
Ei enää pyörimistä sängyssä tunti tolkulla ja seuraavan päivän saamattomuutta, kun rytmit vaihtuivat päivittäin.
Vasta nyt, kun on nukuttu "normaaleja" unia (minulle normaali tarkoittaa 7-10 tuntia yössä) on alkanut tuntua ekaa kertaa BB,n jälkeen, että energiatasot ja mieli ovat samalla levelillä.
Tästä siis uusille taloon hakijoille neuvoksi; Älkää hakeko taloon jos haluatte elämällenne vain uutta suuntaa ja kivoja kokemuksia.
Varmistukaa samalla, että teillä on oikeasti taustatuet kunnossa, elämä oikeassa vireessä ja teidän on helppo tulla takaisin aikuisten leikkimaailmasta.
Mikään mitä itselleni on käynyt BB,n jälkeen, ei ole ollut missään nimessä ohjelman vikaa, on vain olemassa ihmisiä joihin tällainen tekeminen ja muutos vaikuttaa enemmän kuin toisiin.
Big Brotherin pitäisi olla kiva lisä elämään ja uskonkin että sinkuille sellainen sopii.
Minä en todellakaan kyennyt sulkemaan pääni ulkopuolelle ajatusta suhteesta ja ulkomaailmasta.
Ehkä talo olisi pitänyt ajatella enemmän kilpailuna että ei olisi ottanut sellaista painetta ulkona tapahtuvista asioista, mutta en osannut enkä halunnut sillä hetkellä.
Moni on kysnyt, menisinkö uudestaan taloon.
Tottakai, mutta tällä kertaa lähtisin talosta vasta repimällä.
Ja nukkuisin yöni rauhassa ennen taloon menoa.
Suosittelen tätä muillekin taloa harkitseville ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti