tiistai 23. syyskuuta 2014

Vaihtamisen vaikeus.




Tänään pohdiskelin taas oikein olan takaa uskonasioita.
Olen kristitty, luterilainen tarkemmin ottaen ja hieman keskiverto "omaa ikäryhmääni" uskovaisempi, jos näin voi sanoa.
Kuulun siihen enemmistöön, jotka eivät määritä arkielämäänsä uskonnon nk. vaatimien ohjenuorien mukaisesti, mutta en missään tapauksessa tykkää syyllistyä puoli huumorillanikaan jumalan pilkkaan. Tai no, toisinaan saatan kyllä lohkaista ja murjaista vitsin jos toisenkin esimerkiksi jehovista, mutta ehkä kyseessä on enemmänkin leikkimielinen kujeilu, kuin räikeä pilkka.
Huumoria se on mustakin huumori ja ehkä jukke ja jesse tietää sen. Ehkä?

Niin tai näin, en ole malliesimerkki uskovaisesta nuoresta, mutta en myöskään kuulu kirkkoon vain kuulumisen ilosta, uskomatta mihinkään suurempaan. Silti uskontokunnastani on tullut itselleni suuri leima, jota en voi kantaa otsassani täysin samaistuen minulle kerrottuihin asioihin.
Onko teillä koskaan ollut sama olo?
Lienee selvää, että uskontokuntana kristinusko on se "minun juttuni", vaikkakin vaalin ja ihannoin yhtälailla myös buddhismin, hindulaisuuden sekä juutalaisuuden ominaisuuksia (onhan kaikissa niistä jotain hyvää !) ja maailmassa olisi paljon, mistä valita. Tai mihin tulla "kutsutuksi", aivan kuten asian kokee.
Mutta kun kyse ei ole valinnan vaikeudesta, vaan vaihtamisen.

Ensin uskottiin puihin, tähtiin, kivipatsaisiin ja luonnonvoimiin. 

Meiltä löytyy muunmuassa panteistisia uskoja ja on uuspakanallisia uskontoja. Joka lähtöön jotakin ja uutta hihhuli-haata kehitellään koko ajan. Tänään uskotaan poseidoniin ja huomenna coca-colaan.

Jos monoteistiset uskot kuitenkin lähtikin aikoinaan juutalaisuudesta, niin siinä tapauksessa juutalaisuus on se, mihin kristityt uskoivat, ennenkuin joku vallanhimoinen JÄTKÄ (ihminen, hallitisija, valtias,) tuli ja sekoitti pakan täydellisesti vain, koska halusi.

Tämän jälkeen sama asia tapahtui uskonpuhdistuksen aikaan. jolloin luterilaisuus sai virallisen muotonsa ja katolinen kirkko jakautui, luoden mukanaan muunmuassa vapaita suuntauksia.
Tiedämme kaikki, ketä tästä käy kiittäminen.
Oma mieleni janoaa jostain syystä alkulähteille,- jos kristinusko on pohjimmiltaan samaa, niin eikö sillon se alkuperäinen ole se oikea usko?
Tässä tapauksessa siis katolilaisuus taikka juutalaisuus ennen sitä.
Niin tai puskien ja kivien palvonta. Vaihtoehto se on sekin.

Ollakko vaiko eikö olla?


Helluntailaisuus mielestäni sikäli oikea uskontokunta siksi, että helluntailaiset eivät kasta syntyneitä lapsiaan automaattisesti,- lapsen täytyy haluta ottaa jumala sydämeensä ja kokea usko, ennenkuin he ovat minkään tietyn uskontoryhmän edustajia.
Kuulostaa melko reilulta peliltä, vai mitä?
Kysehän on käytännössä katsottuna iänikuisesti kritisoidusta aiheesta, jossa vanhemmat päättävät länsimaisissa(kin) kulttuureissa rei`ittää tyttölastensa korvanlehdet ennekuin lapsi itse päättää, mitä haluaa itsellensä tehtävän.
Sama pätee helluntailaisuuteen, ainakin periaatteessa, sillä en tiedä, miten uskonnolliset perhesuhteet sitten vastaanottavatkin vastarinta liikkeet murrosikäisiltä, jotka toteavat, etteivät halua tulla kastetuiksi?

Vaihtamisen vaikeus hyvistä perusteluista huolimatta on siis rajoittanut itseni luterilaiseksi,- vaikka en sinänsä tuekaan lapsikastetta.
Tulenko kuitenkin joskus kastamaan oman vauvani? Todennäköisesti ja senkin tekisin vain Limbo (katolilaisuus potkii tässä läpi) kammoisena.
Miksei maailmassa ole olemassa poly-uskontokuntaa? Vai onko senkin ainoana vaihtoehtona ateistisuus? Vai polyteismi?

Ehkä on niin, että kun usko ihmiskuntaan on näinä kamalina aikoina koetuksella (isis, venäjä, korea, sisällissodat, eläinkokeet, etc) ihminen alkaa etsimään vaihtoehtoja mihin uskoa.

Silti uskomme kaikkein vähiten itseemme silloin, kun tarvitsisimme itseemme uskomista kaikkein eniten.


1 kommentti:

  1. Mielenkiintoista pohdintaa. Etenkin itse mihinkään kirkkoon tai ryhmään kuulumattomana uskovana (ei niin perinteisenä mutta silti 'tiukkapipoisena') havahduin että joku osaa ja etenkin uskaltaa pohtia asioita avoimesti. Ja samalla ilmaista oman näkökantansa etenkin sen ollessa se perinteinen kristitty maailmankatsomus - sehän kun ei mitenkään ole muodikasta.

    VastaaPoista