Ferret day today!

Okei, tänään on fretti-päivä.

Hirmu usein kuulee vaikka minkämoista kysymystä freteistä siinä missä kuulee ihan omituisia pelkoja ja luulojakin. Asseri on meille ensimmäinen omaa lajiaa, aikaisemmin meillä on ollut viljakäärmeistä kissaan ja koiraan kavereita, mutta kaikki gerbiilin, hiiren, marsun-tyyppiset ötökät on kiellossa tähän talouteen.

Hiiri = käärmeen ruokaa. Ja kaikki sen tyyppiset myös. Capish?

Fretti EI ole jyrjsijä. Näinollen, Asserin ollessa meidän ensimmäinen haiseva, pesukarhun-oloinen näätä, en todellakaan väitä tietäväni näistä eläimistä kaikkea. Mutta Asserista tiedän. Jokainen on niin oma yksilönsä temppuineen, ettei niistä oikein osaa puolestapuhua. Sitä taitaa saada sellaisen yksilön kuin luoja suo, meille soi aikamoisen Casanovan. Joten tänään puhutaan Assusta, freteistä, yleensäkin.  Riittää lukemista sitten tulevillekin hillerin omistajasukupolville.

Ihmiset tulee AINA juttelemaan jos tämän skunkkimaisen otuksen kanssa yhtään liikutaan ulkona. Aina.

Aina, aina, aina. . . Ja yleensä samalla kaavalla.

"Oi, mikä se on, onko se koira, onko se kissa? Onko se jyrsijä? Jaa fretti,  no niinhän minä arvelinkin!"

Tai . . .

" Tuolta kaukaa jo katsottiin, saako tulla katsomaan? Voiko lapset koskea? pureeko se..? Iiik!"

Tai. . . 

" Mikä sulla siellä kulkee sylissä? Onpas oudon näköinen kissa. . ."

 Höm. . .höm. . .höm. . . 

Tänään siis fretistä AIVAN JUMALATON määrä juttua!

Kirjoitin Asserin kasvattajalle kuulumisia, Asserilla on nyt ikää 7kk (about, tietoja tulee lisää) eikä aikaisemmin ole lähetetty minkään näköistä väliraporttia. Eikä tietysti pakko ole vieläkään, mutta on se suotavaa kaikkien kohdalla. Huomasin "pikaisia" kuulumisia kertoillessa että juttua vaan tuli.. . ja tuli . . .ja tuli.

Ihan samalla tavalla kuin sellaisilla *stanan* ärsyttävillä äideillä, jotka ei tee mitään muuta kuin puhuu vauvastaa, vauvastaan, sen syömisistä, oksenteluista. . .ja vauvastaan. Ärsyttävää, eikö?

Noh, have no worries, koska poden itse samaa ärsyttävää pakkomiellettä hokea "mukulastani", kun siihen sattuu sopiva tilaisuus. Joten tässäpä tätä:

" Moikka!

Kerällä ja aamupöhnässä. Huomenta! 

Me ei ollakaan paljon muistettu Asserista kuulumisia lähettää :D Pahoittelut tästä, täällä ollaan edelleen kaikissa sielun ja ruumiin voimissa!

Asserin nimi ei sitten muuttunutkaan kun päästiin kotiin. Lisänimeksi tuli virallisesti Xacara, mutta Asseri on Asseri vaikka voissa paistais. On tuo vähän väliä "Riiviö, Uuno, Assu, Asher Basher.." ja vaikka mitä muuta. Eipä ihmekään ettei poitsu letkauta korvaansa kuullessaan nimensä, rakkaalla lapsella on liian monta.

Asserilla on mennyt koirien kanssa tosi hyvin, poitsu on meillä pomo ja hyppyttää yli 30kg isompiaan miten tahtoo. Kerran kai napannut uroskoira Lexiä vähän kovemmin poskesta kiinni, mutta se loppui siihen.

Lexi juoksi pakoon kun sai skunkin itsestään irti :D

Nykyään leikitään hippaa koissujen jalkojen välistä, mutta muuten Asseri ei vain ylhäisessä yksinäisyydessään oikein välitä noista. Ärsyttää koiria sen minkä pystyy, mutta niin se tuntuu ihmisellekin mielellään tekevän.Varsinkin meidän isännälle. Jos Asseri huomaa että se pelottaa ja ärsyttää ihmistä, tuntuu olevan lähes 100% että pelkäävä on sen ärsytyksen ja kiusan kohteena, koko hela natten!

Asserista on hirmu kiva roikkua äipän lahkeessa kiinni, meni mamma sitten mihin vaan, aina ollaan jalassa roikkumassa. Kun äiskän huone vaihtuu, vaihtuu useimmiten Asserinkin.Varpaat poika jätti rauhaan ekojen viikkojen jälkeen. Aluksi tuhosi kaikkien jalat ja puri, mutta sähinällä homma loppui nopeasti. Puututtiin aina ja vietiin jäähylle, otettiin niskasta ja sähistiin merkiksi ettei tuollaisesta tykätä.

Suihkupulloakin kokeiltiin mutta siitähän se riemu repesi. 

Viipotti puolikostea fretti pitkin kämppää kahta kauheammalla vaihteella ja pulputti minkä jaksoi.

Asseri on harvinaisen kova poika pussailemaan. Äippää.

Se pussailisi vaikka maailman tappiin suoraan huulille jos vaan kerkiäisi.

Isukkiaan ei sitten kertaakaan, aina nappaa nenästä, vaikka muuten tykkää kyllä olla papan sylissä ja halailtavana. Pojilla meni kuitenkin oma aikansa ennenkuin marssijärjestys selvisi. Isipappa piti aluksi jalkoja ilmassa kun Asseri käveli ohi, kun se loppui, pojat on tullut hyvin toimeen.

Lihasta missään muodossa Asseri ei vain välitä. Onko nirso vai missä vika, en tiedä? Lempiherkkuna on eläinkaupan "Malt soft extra", joka helpottanee karvapallojen kerääntymiseen, ja maistuu ilmeisen hyvälle. Kynnet tulee leikattua kahdessa minuutissa tämän tuubin avulla! Poika on ihan persona kyseiseen tököttiin :D

Asserin taidonnäyte! Näin mummi (Tian äiti) ja Asser
nukkuivat päikkärit taannoin :D

Frettikamuja ei ole löytynyt, koiria sitäkin enemmän, ja varsinkin pienempien koirien (esim Corgi) kanssa leikkiminen on hyvin reilua ja mukavaa. Assu taitaa tykätä siitä että saa höynäytellä hitaampiaan ja niitä joilla pujottelu ominaisuutta ei vain oikein ole. Lapsista Assu tykkää ja on niihin tottunut.

Oikeastaan Asserin kanssa ei koskaan ollut ongelmaa puremisessa. Kaksi ekaa päivää puri kovaa ja itkeskelin itsekseni että miksi näätä ei tykännyt musta. Sitten se loppui, jäähyjen myötä varsinkin. Assu on hirmuisen kiltti ja hauska poika, oikein välillä ihmetyttää miten noin suloisen tapauksen satuinkin saamaan.

Ikäviäkin juttuja oli, kesällä kun Asseri oli vasta 4-5kk, pojan kunto laski vuorokaudessa.

Meni ihan fletkuksi ja ei kakannut. Ei auttanut öljyt eikä muut, joten suoraan ajettiin Porvooseen eksoottisten eläinten lääkärille. Tuntematon esinehän se joka löytyi suolesta ja pikapikaa leikkaukseen. Siinä sitä vasta tulikin tihrustettua itkua. Poika oli löytänyt näemmä kaapin alta/ takaa syötäväksi sopimatonta materiaalia. 

Oli kyllä pelottava ja kallis kokemus, mutta siitä selvittiin hyvin.

Vain puolitoista kuukautta myöhemmin reissussa ollessamme Asserin kunto laski taas. Oli aivan väsynyt, voimaton, ei oikein tehnyt mitään, tärisi. Mutta merkit ei silti olleet mitään edelliseen viittaavaakaan. En oikein tiennyt mikä oli, joten kello yhdeltä yöllä 80km päähän päivystävälle lehmälääkärille. Muita ei pohjanmaalta siihen kellonlyömään löytynyt. Syke oli korkea ja kevyttä kuivumista ilmassa.

Pojalle annettin nesteytys, tutkittiin mahan alue ultralla, kipulääkettä, antibioottia ja kuunneltiin hengitys.

Edelleenkään ei hajua, mikä Asserilla oli. Lääkäri sanoi, että ehkä keuhkokuume, kun kuului vähän rahinaa hengityksessä tai sitten voimakas reaktio matkustamiseen (4h autossa) mutta muuta ei selvinnyt. Poikaa lääkittiin, ruokittiin pakolla ja pidettiin lämpimässä. Muutaman päivän kuluttua kaikki oli ok ja on ollut siitä asti.

Syksyn vilut on alkanut ja poitsun kanssa mennään vielä valjaissa.Vähän alkaa tosin olemaan niin kylmä että ei raaski kauaa olla ulkona, vaikka eipä tuo kylmenemisen merkkejä oikein näytä. Ja lönkyttää muuten hienosti valjaissa! Kesällä oltiin ulkona nurtsilla istumassa ja käveltiin puistoissa niin kauan että piti kantaa nukkuva poika sylissä kotiin. :D

Meillä pk-seudulla muutto edessä, itsellä mielessä kun uusi koti saadaan, että ottaisi Asserille ensi vuonna likkakaverin, teiltä sitä varmasti aletaan sitten katsomaan myös. Olisihan se kiva saada samanlainen tyty katon alle, olisi kavereita toisilleen! 

Lääkärit on kehuneet että on iso poika, ja kiltein fretti mitä ovat koskaan tavanneet.

Isolla toinen lääkäreistä vihjasi myös pojan alapää juttuihin, oli vähän naurussa pitelemistä :D

Multainen Asser mökillä

Asseri ei tykkää pureskellä johtoja, ei kaivaa muuta kuin mattoja ja kukkamultia (juhannus kului mökin kupeessa, poika kaivoi yhdessä illassa miehen mentävän montun portaiden juureen) eikä näin ollen kyllä riko mitään. Kiipeilee sohville, hyppii alas ja avaa älyttömän taitavasti peilikaapin ovet ynnämuut! O_o

Varsinainen houdini. 

Sellaista meille, eli todella hyvää! 

Iso kiitos meiltä sinne, ihanan otuksen saimme! Jouluna palataan korteilla viimeistään :)

Terv, Asseri, Tia, Petsku, Lex ja Xandria:) "