keskiviikko 7. maaliskuuta 2012

Viikonloput meillä, mites teillä?

Viime viikonloppu on haudattu hyvin muistoihin joten seuraavaa odotellessa.
Me ollaan menossa tietenkin Pacifiqueen joraamaan, joten sietää toivoa että neiti Kiurun innolla odottama monokini saapuisi ja PIAN! Keskiviikossa kun mennään, niin ei hyvältä näytä. 
Koko Pacifigue lookki on riippuvainen mun upeasta valkoisesta uimapuku vekottimesta, joten.. . 
Pidetään postiyhteyksille peukkuja pystyssä! 

Me oltiin viime viikonloppu suhteellisen rauhassa ja touhuttiin niitä asioita mitä nyt yleensä pariskunnat touhuilee. . Käytiin perjantaina mun Petskulle ostamien Tavastian lippujen voimalla katsomassa Arttu Wiskaria, lauantaina käytiin seisomassa sellaiset reippaat kolme tuntia hangessa (siis, Petskulla oli ampumakisat, minä seisoin ja tarvoin rastilta toiselle perässä) ja sunnuntaina käytiin pikaisesti vilkaisemassa paikallisen lasten talviriehan menoa, josta sitten suunnattiin loppu päiväksi messukeskukseen GoExpoa fiilistelemään.
Illalla ehdittiin vielä pullakahveille tapaamaan Petskun ystäväpariskunnan esikois vauvaa (niin syötävän suloinen poika!) ja kotimatkalla Intialaiseen syömään.
Onhan tuossakin taas juttua, harmi ettei juuri mistään tullut otettua minkäänlaista kuvaa.
Arttu Wiskarinkin kuvat lepää vielä visusti muistikortin syövereissä. 
On muuten pakko sanoa, että mä ARVASIN Wiskarin keikan olevan mulle ihan sika tiukka paikka ja niinhän se olikin. 
Olin juonut tasan yhden Breezerin (en kyllä yleensä näitä neitien juomia juo) ja sitten olikin Tuntemattoman Potilaan vuoro. 

Käytännössä näky oli sellainen että mä nojasin esiintymislavaan ja vollotin karkkijuoma kädessäni aikamoisen kokoisia kyyneliä, samalla kun arttu siinä metrin päässä veti tunteella kaikkien tuntemaa radiohittiä.
Jos ei olisi itkettänyt, niin olisin nauranut itselleni. 

Tossa tuntemattomassa potilaassahan on itselle sellainen juttu, että viime kesäkuussa mulla sattui olemaan harvinaisen itkuinen päivä.
Petsku oli lähtenyt töihin, minä jäin aamutakissa touhuilemaan. Satuin koneella ollessani sitten kuuntelemaan tämän Wiskarin tuolloin tuoreimman lohkaisun,enkä voinut mitään sille että puolivuotta aiemmin kuolleen isoisän muisto tuli todella vahvana mieleen.
Kadutti etten ollut mennyt käymään, etten soittanut useammin, etten vain ollut kysynyt niitä asioita mummon ja ukin menneisyydestä joihin ainoastaan ukki olisi tiennyt vastauksen. 
Tuntemattomalla potilaalla on vähän tällainen vaikutus, se saa kaivelemaan vanhoja.

No, siinä siis möllötin, katselin ukin kuvia sohvalla, aamutakissa ja huudatin Wiskaria aamukymmeneltä enkä voi väittää että mitenkään kuivin silmin.
Satuin siinä heikkona hetkenä tietenkin kaivamaan puhelimen esiin ja näpyttelin isän numeron.
Lyhyt puhelu pysäytti ukin muistamiset siihen paikkaan. 
Isä makasi Peijaksen sairaalan ensiavussa. 
Wiskari seis, kuteet päälle, soitto kaverille ja pika pikaa sairaalaan.
Kun pääsin odottelun jälkeen  isän vuoteen äärelle ja sain diagnoosin keskivaikeasta aivovammasta, Tuntematon potilas soi päässä non-stoppina. 
Sittenhän se menikin hetkeksi jäähylle. Kyseinen kappale siis.
Ja niin meni isäkin.

Selittänee miksei tuota pystynyt kuivin silmin kuuntelemaan, vaikka kieltämättä nolotti kovasti kaiken juhlakansan edessä itkeä kuin pikkulapsi tikkarin perään.

Nooh, iloisempiin tunnelmiin.
Mä rakastuin. 
Taas.
Elopainoa vajaa 1000kg, niskakorkeus 176cm, ikää viitisen vuotta ja ikä Maximus.
Joko arvaatte?
GoExpoon sisältyi siis Horsefair messut, joten minähän roikuin pitkän päivän rapsuttelemassa hepoja. Tuo kyseinen rakkaudenlähettiläs Maximus vei mun sydämen täysin, rotuhan on kunnioitettavasti mikäpä muukaan kuin Shire. 
Horsefair showt oli ihan mielettömän hienoja, hevoset ensiluokkaisia ja fiilis tosi ihana.
Ens vuonna ehdottomasti uudelleen. 
Metsästyspuolellakin toki Petskun kanssa kierrettiin, mutta mitäpä siitä voi sanoa.. Kaikenmaailman aseita ja kiikaritähtäimiä tuli katseltua :D 
Otettiin myös testin vuoksi pikaiset Thai hieronnat messuhintaan. Oi että tuntu mukavalta! 
Lyhytkin aika riitti avaamaan niskasta jonkinlaisia lukkoja ja mulla puski hiki pintaan kun pääsin sellaisen 150cm Thai-rouvan käsittelystä tolpilleni.
Nyt kiertää taas verikin päässä, joten kusi vois alkaa laskeutumaan pikkuhiljaa... (hekoheko).

Mahtava peräsin ja PULLEAT purjeet..! Eiku...
Jep. Sellaista. 

Viikon kahvipöytiinkin näköjään päästy naturell perseeni kanssa. siitäpä juttua sekä Egorazzissa että Hymyssä.
Saavat taas kaikenmaailman kukkahattutädit arvostella ja rustista.
Provosoiva kuvako? 






No ei suinkaan. 
Nyt olen saanut taas hirveät määrät viestiä ja kysymyksiä tästä peppu tempauksesta, enkä tiedä kannattaako mun noihin nyt sen enempää kenellekään mitään vastata edes..
Kysessähän oli alkuun ihan puhdas vitsi!

Mutta hauskaa että luonnolliset muodotkin herättävät keskutelua ja intoa, eivätkä pelkästään silikonit!
Sehän se oli osa-tarkoituskin. 
No niin, viikonloppu kuulumisiin! 

Ja hei, niille teistä jotka olette toivonut kovasti video blogia (V-logia); Mä yritän saada jotain piakkoin aikaiseksi! 
I promise ;)    

                                                   Halauksin, Tia . . . 





3 kommenttia:

  1. On se kumma kun kaiken maailman mallit ja missit hyppii kisoissa pylly paljaana ni ei siitä mitään haloota nouse. :D

    VastaaPoista
  2. ps.se on säkäkorkeus se 175 ;) eli siitä mistä selkä alkaa :)

    VastaaPoista