tiistai 5. marraskuuta 2013

Innovatiiviset ihmiset




Tänään oli taas sellainen päivä, tai siis pikemminkin sellainen keskustelu, joka antaa puhtia jaksaa painaa ja tsempata vielä enemmän kuin aiemmin.
Istuin kaksi ja puoli tuntia meidän yrityksemme ison kihon kanssa neukkarissa puhumassa työstä, alan suhdanteista ja omista toimintamalleistamme.
Ensinnäkin keskustelu oli luvattoman hauska, ollakseen työkeskustelu, mutta entisestään myös herätti kunnioitusta kyseistä henkilöä kohtaan.
Joissakin tyypeissä vain on sitä valovoimaa, huumoria, viisautta ja niin kärkeviä näkökantoja, että keskutelu tavallisen "kuolevaisen" kanssa tuntuu sellaisen sielunravinnon jälkeen aivan tyhjältä ja turhalta.
 Mikä parasta, näistä aina oppii itsekin asioita ja viisastuu, kun kuunneltavana ihmisenä toimii oivalluttava persoona.

Tällä viikolla tähän asti olen mennyt pimeällä töihin ja päässyt pimeällä toimistolta pois. Loppuviikko on niin täynnä ohjelmaa, että hengähdystaukoja ei juuri tarvitse kaipailla,- se saattaisi vain ärsyttää.






Eilisen olin totaalisessa tukka remontissa, josta luottopidentäjäni Jaana repi 3 tuntia vanhoja pidennyksiä pois (olin taas huolehtinut niistä aivan ohjeiden mukaan,- no en!) ja sitten laittoi perään uuden pidennyksen.
Että kiitos taas Jaanalle ja Dimoralle, nyt on taas kuukausiksi kuontalo kunnossa!
No, tämän päiväinen palaveri "hieman" venähti ja huomenna luvassa aivan yhtä mielenkiintoinen tapaaminen.
Torstai kuluu valisteluissa, perjantai Nenäpäivä keräyksessä ja lauantaina meillä on luvassa kaveriporukan vuosittainen Get2gether illallinen.
Lauantai kuluu jännittäessä pääseekö sydänkäpyseni (Kristina) finaaliin Miss Universe kisoissa.
Mä olen kyllä aivan varma, että Kristina pääsee top 15 joukkoon, - jo senkin takia, että edustavat vaalerveriköt ovat kisassa kiven alla, joten onhan niitä muutaman sinne päästävä. Vai mitä?
En muutenkaan ymmärrä miten kaikenmaailman kuranaamat ja auringossa puhki kuluneet voivat olla se yksi ja ainoa kauneuden olomuoto nykyään, tulee tuutista ulos kun lähes 90 kilpailijan määrässä lähes kaikki ovat yhtä ja samaa puuta.
Ja hei, kuranaamalla tarkoitan nyt sitä, että joillakin pohjoismaalaisilla oli lähtenyt rusketus hieman lapasesta. Pyrkimystä kohti latino-lookkia?

"Rumpalin äitikin jo opetti, että jos ei ole lainkaan hyvää sanottavaa, niin älä sano mitään" 


Mutta sanon kuitenkin: Miss Suomellahan ei tässä kisassa tänäkään vuonna ole mitään mahdollisuuksia, mistä mielestäni kertoo jo se, että kyseinen organisaatio ei kelpuuttanut Kristinaa aikoinaan finaali kymmenikköön.
Siellä se sama nainen nyt vaan kisailee samassa kisassa, johon suomi järjestelmällisesti valitsee persjalkaisia, lyhyitä ja tylsän näköisiä naisia.
Toki tykkäilen viime kausien tummaveriköistä monissa määrin ja eritoten siitä yhdestä, joka ei ole ahtautunut yhteen muottiin, vaan säilytti jopa hörökorvansa leikkaamattomina (se kertoo itseluottamuksesta) mutta valitettavasti peruskauneus ei takaa minkäänlaista charmia.
No, tämä on vain minun makuni.






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti