Multa oli taas kysytty mun kantaani turkiksiin ja muotiin. Tai oikeastaan niiden vastakkain asetteluun.
Kyseinen aihe on sinänsä melkoinen dilemma, koska tässäkin asiassa mussa asuu taas monta eri puolta ja monta eri mieltä.
Mieheni perheineen ovat kaikki metsästäjiä ja itsekin vietän hirvipassissa useita päiviä vuodesta. Samoin kyyhkypyynnissä ja sorsastamassa.
Samaan aikaan olen aktiivinen frettiharrastaja ja seuraan/ tuen monien ulkomaalaisten eläinoikeus järjestöjen toimintaa, pyrkien tuomaan omia kantojani näissä hyvinkin räikeästi esiin.
Meidän kodissamme pyritään jo nyt hieman siihen, mikä meillä on tulevaisuudessa elämisen ehto; pienimuotoinen omavaraisuus.
Tämä tarkoittaa siis sitä, että kun jonain kauniina päivänä olen pienen maatilan emäntä, meillä tulisi vihannekset omasta maasta luomukasvatettuna ja liha metsästä, eettisesti metsästettynä.
Turkistarhaamisen lopettaminen tarkoittaisi suomessa valtakunnallisesti sitä että moni perhe menettäisi siinä elantonsa ja tarhat/tilat tarkoituksensa. Toisaalta turkistarhaamisen lopettaminen nostaisi metsästetyn turkiksen hintaa, joka myös olisi mielestäni hyvinkin kohdallaan.
Metsästäminen itsessään, nylkeminen ja käsittely vaativat paljon aikaa ja vaivaa eikä palkkio tällä hetkellä ole sen mukainen.
Toisaalta, miten kävisi luonnon, kun kannat vahvistuisivat ja harvennustoiminta hakisi tukevaa jalansijaa suomessa?
Miten käy jos/ kun nuorten metsästäjien määrä tulevaisuudessa vähenee entisestään?
Pyrin omilla elämäntapavalinnoillani siihen, että teknologian ja ihmisten "kuningas" aikakaudella voisin myötävaikuttaa "luonnollisten jatkumoiden" kannattamiseen.
Synny, elä ja tule syödyksi.
Se on monien nelijalkaisten/ siivekkäiden elämänkierto.
Sen ei kuitenkaan tulisi tapahtua muutamassa päivässä tai viikossa, eikä elämänlaatu saisi olla sen huonompaa kuin ihmistenkään.
Eläin ei tietysti saa valinnanvapautta niinkuin ihminen, mutta se onkin asia joka jää meidän vastuullemme.
Olin nuorena mielipiteissäni vielä mustavalkoisempi enkä suostunut pukeutumaan edes keinokarva/turkis asuihin tai somisteisiin, sillä en halunnut edesauttaa ajatusmaailmaa, että tässä vaiheessa toisen nahkaan pukeutuminen olisi välttämätöntä.
Se ei ole.
Omaksi harmikseni joudun myöntämään että tässä asiassa AMB, alias; "Yleensä höpötän älyttömyyksiä" oli monessa aivan oikeassa, kun hän vastikään arvosteli Miss Helsinki finalistien turkiskuvia ja kyseenalaisti perusteluja niihin.
Oma näkemykseni tähän asiaan on, että koska arvovaltainen kisatuottaja Aitolehti nyt kovasti yrittää merkkitietoisuudellaan osoittaa kuuluvansa siihen ah, niin arvostettuun ylemmistöön ( lue= asun töölössä ja tuhlaan Vuittoniin) on aivan luonnollista heittää misseille ketun nahat niskaan.
Ja mikä missi se sellainen olisi joka siitä kunniasta kieltäytyisi?
Ei ainakaan voittava missi.
Toki lieventävän asiakohtina mainittakoot siis nämä vapaana kasvaneiden eläinten turkit, joita kuvauksissa (kai?) käytettiin.
Joka tapauksessa aihe on edes itselleni käsiteltävänä niin monimuotoisen hankala, että
tähän tuskin löydetään jokaista henkilöä miellyttävää ratkaisua koskaan.
Itse kuitenkin pyrin syömään siis eettisesti metsästettyä lihaa ja olen alituisen kiinnostunut orgaanisesti tuotetusta ruoasta kuin myös luomusta.
Tuskin kuitenkaan koskaan tulen pitäytymään yksinomaan luomu ruoassa.
Tuskin koskaan tulen pukeutumaan ainoastaan teolliseen nahkaan ( koska juurikin ostin mokkakengät) mutta MIELUMMIN ostaisin ehdottomasti nahkatuotteita, joiden alkuperä on luonnosta. Ei tarhoilta.
Tulevaisuus on kuitenkin hyvin avointa, kun nykyään jo suitsutellaan ns. "uhrittomasta" nahasta = täysin keinotekeoisesti tuotettuanahkaa joka pohjautuu oman käsitykseni mukaan biotekniikkaan ja osittain eläviin soluihin eläimen sijaan.
Tämä taas nostaa esiin eettisen kysymyksen osittain elävien solujen käytöstä "tuotteessa".
Eli kuten sanoin, kyseessä on loputon noidankehä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti