perjantai 2. toukokuuta 2014

Hallittu kaaos. Kotona.

Home is where your heart is. And my heart is home. - Xandria


Kattorosetti. Huomaa patjalla keikkumisen / asentamisen yhteydessä liitoksistaan upeasti (hah) napsahdelleet verhot. 

Kevät tekee tuloaan ja joillekin (sinkuille) se tarkoittaa vaistojen heräämistä (miehet/naiset) kun toisille (naimisissa/game over) ihmisille se tarkoittaa kevätsiivousta. 
Sain havaita, että jos miehiin ei todistetusti tehoa nalkuttaminen, niin jatkuva kestoinen nalkuttaminen ainakin toimii.
Esimerkkinä autot. 
Olin varma että kun meidän sporttimallinen auto joskus menee vaihtoon, kaikkein järkevin seuraaja mieheni poikavuosien hankinnalle olisi maasturi. Koirien sekä näätien kujetuksen helppous, vuosittaiset metsästysretket ja kuljetustilaa vaativat harrastukset että työ vaativat tilaa. Ilmiselvä ratkaisu siis, vai mitä?
Kaiken hyvän lisäksi käytän naisena helppouden etuoikeutta että kun ( jos ) joskus hankin lapsia, en missään tapauksessa jaksa rempata impanoita matalan henkilöauton takatilaan, tapella turvavöiden kanssa ja varoa etten kolauta kakaran päätä autonoven karmeihin. Kummilasten kanssa tuota tehneenä ja köyttämisen vaikeutta huokailleena tiedän haluavani istumakorkeudeltaan sellaisen auton että turvaistuin on juuri passelilla korkeudella laittaessani muksua autoon. Pinnallista, i know. 
Yksi pieni ongelma, työnsä ja koulutuksensa puolesta mieheni on harvinaisen tietoinen kunkin kuljetusmallin suhdanteista kolaritilastoihin ja tieliikenne turvallisuuteen, joten Petsku totesi heti, että hän ei maasturia ota,- prosenttimäärä "en muista kuinka suuri" maasturin alle jääneistä jalankulkijoista kuolee välittömästi. Samaa kuolinprosenttia ei ole henkilöautojen alle jääneiden onnettomuuksissa. 
Henkilöauton "alle" itse jääneenä voisi siis kuvitella että olisin yhtynyt tähän lojaaliin ajatukseen ja tyytynyt kohtalooni, jättäen nurinat nurkkaan.
Ja ketut. Vuosien valittaminen teki tehtävänsä ja nykyään ajatus maasturista on "meidän", ei minun.

Sama juttu kotiremontin kanssa.
 Kun ostimme nykyisen asuntomme, totesin jo heti alkuun, että tässä kohteessa ei sinänänsä remontoituna olisi mitään välttämätöntä vaihdettavaa, mutta silti halusin pintoihin muutoksia. Siniharmaat keittiönkaapit (jotka oli juuri vaihdettu) olivat masentavat ja omaan värimaailmaan täysin sopimattomat. En osaa kuvitella, minkälainen ihminen kuvittelee tuon väristen ovien sopivan MIHINKÄÄN keittiöön? Jos teitä tuon kaapinvärin tykkäilijöitä kuitenkin löytyy, ilmoittautukaa ihmeessä... :D No, vastaus tähänkin kaappien uusimiseen oli "ei h*lvetissä".
Aha. No yllätys. 


Tässäpä oiva paikka kokkailulle,- heti kun on raivannut tiensä työkalujen läpi hellalle. 

Enttententten teelika mentten... Juu ei tarvitse edes arpoa, kumpi on parempi!

Nyt, satatuhatta nalkutusta ja lähes kolme vuotta myöhemmin sekä kevätsiivouksen innoittamana meillä alkoi mini-remontti. Uudet, ihanat lasivitriiniset kaapinovet jäivät kauppaan, mutta sain tilalle rullittain Dc-Fix,iä, jolla innokas ja pikkutarkka loihtii pinnat uuteen uskoon hetkessä!
Okei, tunneissa.. Tai siis päivissä.
Kaapinovet irti rakenteista, kahvojen mutterit auki ja puhdistamisen myötä kiinnittämään mattapintaista valkoista "kelmua" oville. Budjetillisesti tämä on siis naurettavan halpaa (70€ / keittiö) mutta ajallisesti hippasen vaativaa. 




Jaa mitä muuta?

Kattorosetti makuuhuoneeseen ja siihen mätsäävät listat katonreunaan! 
Kun nyt vauhtiin on päästy niin ehkä tuon valkoisen ikea-hyllyn voisi myös päällystää valkoiseksi ! Dc-fixiä joka paikkaan!
Ukin tekemä arkku ei ole koskaan värinsä puolesta sopinut sisustukseen, mutta jos sen käsittelisi ja maalaisi..? Puhumattakaan että saunan oven pieluspuut voisi petsata tummaksi.. Ja yhtälailla kylppärintason?  Ja sama homma på svenska! 
Myös aikapäiviä sitten olohuoneeseen hankitut, romanttiset kehykset odottavat kuviansa, joten jos nyt ihan oikeasti kehittäisi niihin hääkuvat? 
Tällä hetkellä meillä siis vallitsee hallittu kaaos, kun nurkat ovat täynnä tinneriä, pinnoitteita, työkaluja että muuta krääsää. Keittiönkalusto menee myös uusiksi ja meille pitikin muuttaa aivan ihana chippendale pöytä, jonka olisin maalannut valkoiseksi (yllätys yllätys) mutta kaupat lukkoon lyötyämme myyjä ilmoittikin kertoneensa pöydän korkeuden väärin. Sellaisen 20cm väärin, eli kyseessä ei suinkaan ollut ruokapöydäksi kelpaava koko, vaan olohuoneen iso konjakkipöytä. 
Voi rähmä. Ja taas uutta etsimään !

Listat, odottamassa asennusta..

Nääh, kuka sanoo että kehyksiin olisi PAKKO laittaa mitään kuvaa? ;D


Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty ja puoliksi tehty on.. No. Puoliksi tehty. 





Ja mitä tyyliin tulee, niin suosittelen tsekkaamaan hersecretin kevät uutuudet, taas läjittäin uutuuksia, jotka kannattaa tilata nyt, ennenkuin menevät nopeampien matkaan! (Kuvaa klikkaamalla pääset sivuille) :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti