keskiviikko 1. lokakuuta 2014

Meille tulee lapsi, eli äo-ääliöstä äidiksi yhdeksässä kuukaudessa


Tänä aamuna se tapahtui.
Olin kotona potemassa sairaslomaa juurihoidostani, joka meni kammottavasti pieleen, kun puoli naamaani turposi.
Kipuja minulla ei juurikaan enää kuolleessa hampaassa ollut, mutta puheen muodostaminen oli hankalaa, kun puolet suusta oli aivan turvonnut. Purin koko ajan alahuuleni vasenta reunaa ja kaiken lisäksi odotin kuukautisten alkamista, sillä mahanpohjaa oli kivistänyt mukavasti jo useamman päivän.

Rintani näyttivät, mikäli mahdollista, aiempaakin paremmilta (olen aina pitänyt rintojani kauniina, leuhka!), minkä oletin johtuvan kuukautisista, - tuntui että rintani tiesivät aina ennen minua, milloin menkat taas alkaisivat.

Päässäni olin laskenut, että viime kuukautisista oli taas 34 päivää, mikä sapetti mieltä kovastikin, sillä olin varma että epätasainen kiertoni olisi viimein vakiintunut jonnekin 28-32 hujakoille.
Lähes puolihuolimattomasti ja jo valmiiksi "kyrpä otsassa" kirvistelin kuitenkin aamun toisesta pissasta purkkiin lirauksen ja kastoin tikkua.
Olin jo niin tottunut huomaaman, kuinka punainen kontrolliviiva voimistuisi ylhäisessä yksiäisyydessään ja jättäisi jälkeensä vain vanan vaaleanpunaista taustaa, joka taas muuttuisi ajan kanssa valkoiseksi "EI RASKAANA" julistukseksi, että plasmani menivät totaalisen sekaisin kun heti tikkuttamisen jälkeen raskaustestiin kehittyi toinenkin aivan selkeän punainen viiva.
Laskin tikun kädestäni, pyörähdin ympäri, katsoin tikkua uudelleen, kannoin tikun alustoineen makuuhuoneeseen ja lähdin shokissa  itsekseni puoliääneen mumisten lämmittämään kanakeittoa.
Kyllä, lämmittämään kanakeittoa.

Suunnistettuani kanakeiton kanssa makuuhuoneeseen sain todeta, että en ollut muutamaa minuuttia aikaisemmin nähnytkään harhoja. Tuossa se pirun tikku nökötti edelleen ja näytti kahta viivaa.

"Raskaana! Minä? Me ?"
Tai sitten tuo testi on sökö.
Rikki. Viallinen. Maanantai kappale.
Ynnäsin päässäni viisi sekuntia puoltavia ja vastaväitteitä, joita aivoni syöttivät minulle tasaiseen tahtiin.

"Entä mitä nämä menkkakivut sitten ovat?
Kuuluu asiaan, ainahan niitä kuulemma on, eivätkä nämä ole edes kovia kipuja, pientä nippailua vain!
 No ilmankos mua turvottaa?
Niin, ilmankos !
Kuuluuko tässä olla kaksi viivaa.. vai oliko se yksi jos on raskaana?
Taulapää, sä olet pissannut jo niin moneen tikkuun elämäsi aikana, että kyllä tässä vaiheessa sun pitäisi tietää: kaksi viivaa on raskaana!
 Miten ihmeessä juuri nyt?
No, niin siinä käy kun yrittää!
Jo nyt?
No nyt nyt !"

Palaset loksahtivat kohdalleen.
Tämän takia mua on närästänyt ? Tämän takia olen nukahtanut sohvalle kesken elokuvan jo monena iltana?
Tämän takia olen ollut rättiväsynyt?
Ja tämä hikoilun määrä.. ei johtunutkaan pelkästään matalapaineesta?

Viime yönä, ennen nukkumaanmenoa kerroin miehelleni siitä, kuinka sitten kun olemme raskaana aikoisin laittaa omalle sängyn puoliskolleni vaaleankeltaisen kehdon, josta voin ottaa vauvan imetykseen öisin.
"Tuohon nurkkaan".
Samalla mietin, miten koko perheemme mahtuu koirien ja frettien kanssa tähän 60 neliön asuntoon. Olisiko aika myydä asunto ja ostaa isompi?

Kirjoitan miehelleni facebookkiin, että laitan hänelle kohta kuvan, jonka jälkeen soitan perään.
Ehditkö puhua?
Ehtii, joten laitan kuvan menemään. Odotan. Odotan. Odotan. Sekunnit todellakin tuntuvat minuuteilta.
Mies vastaa, että nyt puhelin piippasi ja kirjoittaa perään;

Öööh.. mitä ihmettä?

Yritämme soittaa toisillemme samaan aikaan ja puhelin lyö häiriötä. Soitan uudelleen ja puhelimen päässä on sanoinkuvaamattoman liikuttunut mies.
Itkemme molemmat.

Meille tulee lapsi.

12 kommenttia:

  1. Ootko varma, että imetys edes onnistuu? Ja ootko varma, että kaikki menee niin kuin oppikirjassa. Oon ilonen teidän puolesta, mutta mikään ei ole varmaa, ennen kun se lapsi on siinä sylissä, ei silloinkaan..

    VastaaPoista
  2. onnea! susta tulee varmasti aivan loistava äiti! ❤

    VastaaPoista
  3. Tietenkään en ole varma,- miten kukaan voi tietää, miten hyvin tai kauan pystyy imettämään tai meneekö odotus hyvin? Lähtökohtaisesti kuitenkin rv17 vkon jälkeen keskenmenon riski pieni ja imetys osa luontoa, joten uskallan ajatella tulevaa. Jos asiaan tulee muutoksia, niin sitten tulee.

    VastaaPoista
  4. Ompa eka anonyymi mukavan nega nega.. Tuollasta ajattelutapaa odottavan äidin tulis just välttää.Toki mikään ei ole varmaa, mutta stressin minimoimiseksi tuollaiset ajatukset pois jotta voi olla onnellinen vaikka sit päivän kerrallaan!! Onnea odotukseen Tialle!! :)

    VastaaPoista
  5. Tuo on niiiiin huikea tunne,menee sekaisin jo siinä montako viivaa pitikään olla et on raskaana�� onnea odotukseen,toivottavasti kaikki menee hyvin! -mama 24v, 2,5 & 1v pojat-

    VastaaPoista
  6. Onnittelut Tia! Ja ihana blogi, kiva seurata:) itse olen nyt rv17, eli ilmeisesti aika samoissa mennään? Hauska seurata kuinka sun raskaus etenee :) hyviä vointeja'

    VastaaPoista
  7. Julia, ollaan hyvinkin samoissa! Onnea sinulle! Jälkijunassa päivitän blogiin alkuraskauden postauksia ja muutaman vkon kuluttua pääsee lukemaan reaali ajassa meidän kuulumisia 😊 onnea sinulle maailmaa mullistavasta ihmeestä jota elät nyt! ❤

    VastaaPoista
  8. Jes kiva, niitä odotellessa ! :) muista masukuvii kans! ;) mulla hyvin jo pyöristyny, mutta kohtahan se on puoliväli ! :o hurjaa miten aika menee, mutta nautitaan siis! :) kiitos paljon ja kaikkea hyvää sinne<3 ps. kerro sitten kun tunnet ekat vauvan liikkeet! :)) <3

    VastaaPoista
  9. Jep, kiva kun saat näädälle kaverin:) Onnea!

    VastaaPoista
  10. Näädille.. Ja koirille ! ;) <3

    VastaaPoista