tiistai 14. lokakuuta 2014

Raskauskuukausi kolme, tekee kyyniseksi. Rv 9+0

Hyi olkoon.

Tämäkin viikko tuli .. Ja millä rytinällä!
Pahoinvointi on jotain niin sanoinkuvaamatonta, eikä tilannetta auta maha, jonka tunne-elämä on vähintääkin erikoinen! 
Kuvaava sanasto: Hiroshima.
Turvottaa, kurmuttaa, kutittelee, pullistelee.. Ei kukaan kertonut että raskaus tekee naisesta heliumpallon!
Maha tuntuu siltä kuin sinne olisi pumpattu ilmaa, mutta samalla nälkä kalvaa kahden tunnin välein ja tulee vedettyä melko yksipuolista ravintoa: leipää, mikro hamppareita, hotdogeja ja omenoita!
Jokainen suupala aiheuttaa välittömän signaalin aivoihin "ei jumankauta mahdu, ei ole nälkä" ja siltikin on!
Närästää, röyhtäyttää (yöks) eikä vatsa toimi.
Jos tää on tätä yhdeksän kuukautta, niin peli on selvä; mä olen joko työtön, sairaslomalla tai mielipuoli seuraavat kuukaudet !



Raskaus saa kaivamaan vanhoja asioita esiin. Neuvolakortti löytyi Petskun toimesta vanhojen papereiden seasta. Eipä ole kovin reipas olo enää :D 

Hermo palaa kun parempi puolikas sanoo yhden vääränkin sanan. Tänään sain raivarin kaupan parkkihallissa, marssin ulos autosta (raskaiden saatesanojen kanssa) ja hetkeä myöhemmin soitin raivon vallassa ukolleni syyttäen tätä vähintäänkin heitteillejätöstä.
Mies oli ajanut auton siis kotipihaamme, joka oli noin 10 metrin päässä parkkihallista, jonka nurkille olin jäänyt murjottamaan.
Raskaus laukaisi skitsofrenian.
Ai kun kiva.
Hulluilla pitäisi olla helpompaa, mutta siltä tämä ei todellakaan tunnu.
Kaikki itkettää, nyyhkytyttää ja väsyttää.
Kukaan ei ymmärrä. Olen varmasti universumin ainoa nainen joka käy tällaista läpi!
Byääh!!!
Tai ainakin kaveripiirin, sillä paksuilla ystävättärillä ei ole ihmeellisiä oireita,- "pikkasen kuulemma tavallista suurempi nälkä."
OIKEASTI!?

Vannon jo nyt itselleni, että haavekuva 4 lapsesta saa luvan jäädä unholaan,
 hautaan koko ajatuksen Estonian syvyysasteille ja pyöräytän vain tämän yhden kakaran- olkoon tässä nyt sitten se yksi ja ainoa special edition! Kuka helvetti ryhtyy raskaaksi vapaaehtoisesti toista kertaa?

Missä on mun elimistöni? Euforian tunne? Energia? Tyyneys? Elimistön rauha?


Pahoinvoijan pilleri-spesiaali ja tuorepuristettu greippimehu, joka toimii lisä foolina keholle sekä vauvalle. 
Sama linja jatkuu, kotimaisia pakastemarjoja, kun muu ei uppoa. 
Mielummin vetäisin viikoittain Tinon Coctail Baarista ötökkäpirtelöä kuin sietäisin tätä olo


Eihän tässä ole mitään pirun järkeä! 
Kyllä se lienee niin, että yksi kakara per lärvä on luonnollinen maksimi, jota ei ihmisen tule ylittää.
Ei mikään ihme etä suomalaiset ovat masentunutta ja ryyppäävää kansaa.
Yhdeksän kuukautta tätä p*skaa ja siihen synnytys polttoineen ja repeämisineen päälle, niin minäkin varmaan hamuan kossupulloa ensimmäisenä käteeni, kun kotiudun kättäriltä! 

Ja masennun aivan varmasti jos tämä kaikki toistuu enää koskaan! KOSKAAN!
Petskun mukaan perheen ainoasta lapsesta tulee hemmoteltu, joten yksi ei käy laatuun.
Olisin saattanut allekirjoittaa tuon saman vielä joitakin kuukausia sitten, mutta sen voin tässä kohtaa vannoa, että tästä ipanasta saa tulla vaikka maailman hemmotelluin pikku herranterttu, jos sillä tavoin onnistun säilyttämään järjen päässäni ja kontrollin tässä kropassa.

Ai niin.
 Kuka laittoi tiiliskiviä mun tisseihini? Mikä näitäkin vaivaa? Haloo meijerit, imettämiseen on aikaa vielä yli puolivuotta, - ehkä hieman ennakoivaa ryhtyä jo nyt muutostöihin?!

Ja ei muuta kuin ryhtyminen hotdogin lämmittämiseen, koska omenat on tästä taloudesta pureskeltu loppuun.
Ugh!

5 kommenttia:

  1. Joudut lastensuojelun syyniin moisesta kirjoittelusta vaikka olet tosiasian hienost kirjoittanutkin.

    VastaaPoista
  2. Lastensuojelun syyniin? HALOO! Naisen kroppa ja mieli muuttuu valtavasti raskauden aikana. Se että kamalasta tilanteesta pystyy repimään huumoria ei vähennä yhtään sitä rakkauden määrää kun se lapsi sieltä vihdoinkin tulee. Joten - onneks olkoon! Älyttömän rehellisesti ja mahtavalla staililla kirjoitettu. Tsemppiä seuraavaan puoleen vuoteen!

    VastaaPoista
  3. Voi ei!! Mää niin muistan tuon. Tein kuolemaa ensimmmäiset kuukaudet. Oli ihan hirveetä ku oli kuoleman väsynyt ja kokoajan huono-olo, enkä halunnu vielä kertoa raskaudesta töissä. Mutta olo helpotti eka ultran jälkeen. Muistaaksen joskus rv12.

    VastaaPoista
  4. Hahahah olet ihana!!

    VastaaPoista