Sshhh. . .

Olen jälleen herkällä tuulella. Taustalla soi Des`reen Im Kissing You laulun instrumental versio.
Olen aina rakastanut elokuva musiikkia ja instrumentaaleja. 
Tästä syystä klassinen musiikkikin on vienyt sydämeni mennessään.
En ole ahdistunut, mutta tunnen palan kurkussani.
Olen ajatellut sinua.
Olen nukkunut yöni niin usein niin huonosti, herännyt ikävään, herännyt suruun, itkuun, ja yritykseeni nukahtaa uudelleen. 
Et palaa takaisin. 
Mietin, menetinkö ainoan miehen jota voisin rakastaa niinkuin meille rakkaudesta opetetaan.
Koska minulla ei ole muita.
En salli enää muita.
Haluaisin vain palata aikaan, jolloin kuvittelin että rakkaus on naisen riivaus miestä kohtaan, kaikki rakkauden aiheuttamat tunne skaalat on mahdollista käydä läpi, aina uudelleen ja uudelleen. Riivaamalla miestä.
Mutta se ei taida olla totta, eihän?
Minä todella, todella ryssin asiat. 
Etkä sinä halunnutkaan kaikkea, minkä kuvittelin niin kauan tulevan rakkauden vastapainona.
Millä minä pääsen pakoon ?
Juoksemalla, juoksen ainoastaan kanssasi, ja kun pysähdyn, pysähdyt viereeni.
Humalallakin olet kanssani, ikävöin sinua. Muiden juhliessa tuijotan seinää, ja mietin, miten hillitä itseni soittamasta sinulle. Humala ajaa minut lähemmäs muistoja ja tunteita. En voi sietää tätä enää. 
Nukkumalla herätän alitajuntanikin kaipaamaan sinua.
Kehoni huutaa kaipuuta siihen tuoksuun, tunteeseen, pieneen painon tunteeseen ihollani, kun pidät minua sylissäsi. Ja mieleni, sekin tietää, miten kaipaan sinua, kuinka muuten olisi mahdollista herätä omiin kyyneliinsä ? Ja näin pitkän ajan jälkeen. 
On myös päiviä jolloin olen täysin tunnoton.
Nojaan huoltoaseman seinään, koirani istuu vierelläni.
Kahvikupin olen asettanut jalkojeni juureen.
Tuijotan tolppaa.
Virolaiset työmiehet tuijottavat rintojani ja lantiotani irvokkaasti, mutta minä tuijotan tolppaa.
Olen niin vihainen, niin katkera, niin saatanan tunnoton.
Millä helvetin oikeudella lähdit?
Millä oikeudella päätit tulla takaisin, ja taas lähteä, yrittämättä korjata ja parantaa asioita siinä välissä?
Katson raivostuneena työmiehiä, tehden katseellani selväksi etten aio sietää tuijotuksia enää.
Nämä ovat niitä päiviä kun pelkään, etten koskaan tunne edes rakkauden varjopuolta, surua, ikävää, tätä täysin selittämätöntä kurjuutta, joka imee sielusta voiman, jaloista kantokyvyn, ja aivoista hapen. 
Jos tuntisin surua, tietäisin, että minua on rakastettu.
Haluan vain syliisi.
En muuta. 
Vain sängylleni makaamaan kanssasi, olemaan hysss... aivan hiljaa.