perjantai 16. maaliskuuta 2012

Story of my f*cking life. . .Part 1.


Korkea aika purkaa paineita ja fiiliksiä blogiin.
Kuten aktiiviset lukijat, myös minäkin olen herännyt siihen, ettei blogin isisältö enää vastaa samaa kuin muutama vuosi sitten,- ennen julkisuuteen astumistani.
Nykyään blogi toimii enemmänkin kalenterina, satiirisen kirjoitus sävyn harjoittamispaikkana ja tapahtumien ja tekemisteni ruotimisena.
En ole sellainen ihminen, joka haluu kirjoittaa perheestään tai parisuhteen tuoreimmista käännöksistä blogiini liiallisuuksia.
Kenellekään ei kuulu meidän suhteen tiskikoneen tyhjennys nahinat ja mitkä tuhannet muut jutut.
Siksipä tietynlainen henkilökohtaisuus blogistani on kadonnut.
Ennen lukija tiesi lähes jatkuvasti, mitä mister X,-ää tapailin milloinkin ja miten suhtauduin saamiini ja itseaiheuttamiini sydän suruihin.
Nyt se on liian henkilökohtaista.
Mutta jos kelataan vähän taaksepäin elämässä, ei voida henkilökohtaiselta tasolta välttyä.

Petsku on maailman selväjärkisin ihminen ja omaa konservatiiviset arvot.
Kaikkein todennäköisin kumppani miehelleni olisi varmasti kenen tahansa mielestä ollut lastentarha opettaja tai toinen insirnööri, ei suomalainen alusvaatemalli, freestyle kolumnisti ja missitaustan omaava reality kilpailija.
Ennenkaikkea minä kuvittelin tietyissä määrin että elämäni ei tässä iässä olisi tätä.
Tajusin muutama päivä sitten, että tiettävästi kaksi exääni istuu tällä hetkellä kukin mistäkin, linnassa.
Vapautumisesta mulla ei ole hajuakaan, mutta toivoisi silti etteivät mokomat olisi koskaan kiven sisään joutuneetkaan.
Pösilöt.
Noh, käyttämällä tuota oletusarvoa, mä olisin tosiaan kuvitellut elämäni erilaiseksi ilman Petskua. En nyt mitenkään rikolliseksi, mutta vaatimattomammaksi?
Sitäpaitsi, tilastotietojen valossa laitosnuoren elämän ennuste ei ole kovin aurinkoinen.
Moni entinen luokkakaveri on kuka missäkin, spurgulassa, vankilassa, väärissä piireissä, liian nuoria yksinhuoltaja äitejä, you name it.

Mulla on elämä, josta en vaihtaisi palaakaan pois.
Ja oikeastaan kun kelaa taaksepäin, kaikki mitä mä olen tehnyt ja saanut on ollut tietoista tavoittelua tilanteeseen, jossa kaikki on oikeasti okay.
Kun pääsin koulukodista, mun mielestä oikea valinta oli mennä ammattikoulun sähklöasentajan linjan sijasta töihin.
Sähkäriksi halusin, koska se olisi ollut yhdistävä duunari ammatti mun ja isän välillä.
Satuin olemaan profiililtani juuri sopiva työmaa keikoille ja teinkin isän kanssa raksalla myöhemmin hommia. En pelästynyt isojen miesten vitsejä, olin ketterä ja varovainen, tarkka ja visuaalista silmää omaava nuori näpsäkkä neiti.
Raha houkutti kuitenkin enemmän, joten ensimmäinen duunipaikka oli kotisiivojan ammatti pienessä perhe yrityksessä.
Ja voi luoja miten ilolla mä olen tuota yritystä jälkeenpäin miettinyt.
Välillä vietin päivät siivoillen pomojeni kotia ja hoitamalla näiden pahnan pohjimmaista lasta.
Se oli oikeasti ihan hyvää aikaa ja esimiehet sydämmellisiä, kilttejä ihmisiä. Edelleen mietin missä mahtaa mennä Rouva pomo, Pia, joka oli rempseän äidillinen ihminen.
Oikeastaan asenteeltaan todellinen esikuva mulle.
Simerock 2010, Kapinallinen ja nuori festarityöntekijä Tia

No, siinä sitä sitten kivuttiin duunista toiseen, pääsin erikoiskahvi koulutukseen ja toisen energia Mamman koultukseen Roberst coffeelle. Lyhyt työsuhde, opettavainen kokemus.
Se nainen oli pomona rautaa! :D
Siinä vaiheessa tulikin ensimäinen ihan oma asunto, huikea 60 neliön kaksio, joka oli nippanappa 18 vuotiaalle kallis ja avara ensi asunto. Enne tätä neliöt oli jaettu erään elämässäni vaikuttaneen heviletin kanssa.
Siitä sitten Rusan Shellille työhaastatteluun ja paikka lohkesi heti. Se taisi jostain ihmeellisestä syystä olla siihen astisen elämäni isoin duuni. Olin ihan täpinöissäni kun soitin mutsille että nyt mä sain hyvän työn. Tiskasin takanurkassa likaisia lounas astioitakin hymy korvissa.
Mulla vaan meni kyseisessä työssä jälleen hermot muutamassa kuukaudessa ja taas sai miettiä että mitäs hittoa sitten.
On ollut B2B myyntiä, promotointia, ravintola juontoa, tarjoilijana oloa, huoltsikaa, kauneus alaa, sekä ehkä kaikkein media seksikkäintä hommaa ikinä;  Festari myyjän duuni!
Yhdessä kesässä tuli käytyä kaikki Rockn roll Circus festarit,Wanajat, Saint Michelin Festarit jne jne läpi.
Ihan mielettömän hyvä duuni, mielettömän hyvä pomo. Nukuttiin yöt teltassa tai paketti autossa, vedettiin parit bisset ja aamulla mentiin kojulle taas myymään.
Sitten päivien päätteeksi purettiin telttakatos ja suunnattiin himaan, kotona oltiin mihin kellonaikaan sattui, joskus kello yhdeltätoista illalla, joskus viideltä aamulla.
Good money in it too.

Xandria, maman tyttö <3
Ja nyt pitäisi sitten opiskella optista alaa.
Kolme eläintä, maailman suloisinta, insinööri mies, omistusasunto ja maailman vilkkain sukulaisperhe tietysti bonarina miehen mukana.

Joku joskus kommentoi Bigbrotherin aikaan että Tia oli sellainen "New age Ghetto girl."
Eipä olisi voinut oikeampaan osua.

Hienostunut?
Tyyli johon voi mukautua jos siltä tuntuu.
Yleensä ei vaan tunnu.
Aikuinen? 
Pääsääntöisesti ei. Kuinka moni ihminen voi sanoa joutuneensa aikuisilla päivillään terveyskeskuksen päivystävän puhelimen mustalle listalle, kun kaikki ei mennytkään kuten piti? I can.
Vakiintunut? 
No hädintuskin. Mieheen ja eläimiin kyllä, mutta oikeastaan mihinkään muuhun ei. Mun mielestä hulluutta ei ole ottaa lentomatkaa Roomaan, rakastua ja jäädä katumaalaajaksi itselleen vieraaseen maahan. Hulluutta on jäädä tähän ja tehdä 8,5 tuntista päivää 50 vuotta työtä ihmisille, jotka eivät koskaan henkilökohtaisesti tule arvostamaan tekojasi.
Rakastunut? 
Elämään. Välillä elämä pelottaa niin paljon, ettei siitä uskalla ottaa maksimi tehoja irti. Kun käy niin, että joutuu makaamaan rinnat paljaana syöpälääkärin tutkimuksen alaisena, perspektiivit muuttuvat aika haipakkaa. Ja siitä hetkestä jää tunnemuisti. Maailman pelottavin muisto.
Onnellinen? 
Abso-fucking- lutely.

                                      Tia . . . . 

                     

7 kommenttia:

  1. Tää oli kiva postaus,ei sillä etteikö ne aina olis,mutta mä vaan jotenkii tykkäsin tästä enemmän,kun muista.. :D Enkä haluaisi jankata,mutta ois kiva jos tekisit sen video postausksen(: Ja hyvää viikonloppua! (:

    VastaaPoista
  2. Moikkis Kati! LUPAAN LUPAAN LUPAAN videota! Anteeksi ! Aikaansaamaton minä. Mutta toisaalta, sitten kun kirjoittajaa alkaa potuttamaan oma aikaan saamattomuutensa,tulee videokin paremmalla boostilla ulos! Kiitos Kommentista ja yleensäkin että luet ! =) <3

    VastaaPoista
  3. Entisenä Koulukoti nuorena voin sanoa että ei oo ennustukset ollu puolella.!:)
    Poikkeus vahvistaa säännöt! :)
    Itse laitoin juuri oman firman pystyyn ja ihan hyvin on lähteny asiat rullaamaan vihdoinkin.!

    T: Jaakkolan Kasvatti.

    VastaaPoista
  4. Tää oli tosi opettava tarina sun elämästä Tia (:
    Ja mua kiinnosti lukee tätä tosi paljon .
    En sua tunne yhtää mut jotenki tätä on niin mukava lukea (:
    Ja toi on niin totta et tehä työtä 8 tuntia päiväs mitä kukaan ei arvosta. Oon täysin samaa mieltä siitä miksi tehdä työtä mitä kukaan ei arvosta ?
    Sun kannanotot kaikkii asioihin on todella hyviä , ja bb:ssä olit ehdottomasti yksi parhaista. Harmi vaan että lähdit sieltä niin pian.
    Pidä hauska viikonloppu ! <3

    VastaaPoista
  5. Kyllä, poikkeukset vahvistavat säännöt. Ei elämässä pääse eteenpäin kuin lujalla luonteella ja tahdolla päästä eteenpäin. Jaakolasta on moni hyvä poika tullut, i know, i once loved one! ;) Kiitos kommentoijille, olette ihania kaikki. Rentouttavaa viikonloppua kaikille!! <3

    VastaaPoista
  6. Oho. Täytyy sanoa ihan rehellisesti sydämestäni, että mun käsitys sua kohtaan muuttui ihan täysillä kun luin tän. Siis parempaan suuntaan :)

    VastaaPoista
  7. Ihan hauska blogi, mutta opettelehan yhdyssanat niin on vähän mukavampi lukea :)

    (ensi_asunto, lounas_astia, festari_myyjä jne jne..)

    VastaaPoista