torstai 13. syyskuuta 2012

Matkalla kohti valmistumista . . .

Super kiireinen työviikko takana.
Tänään kun sain vihdoinkin istutettua meidän tuoreen viherkasvin omaan ruukkuunsa (monen, monen päivän "aikomisen"  jälkeen) tuli jo sellainen olo, että jes, kerrankin sain kotona jotain aikaiseksi. 
Perään siivoilin vaatekaappia ja kauhistelin taas kaiken roinan ja kankaan määrää. 
Kirppikselle olisi päästävä ja pian. 

Eihän kellään ole tuollaisia määriä VAATTEITA!
Ja osa vieläpä pieniä. 
Mä olen tällä hetkellä omaksi häpeäkseni lihavimmassa kunnossa missä ikinä, joka tarkoittaa ettei farkut mene päälle ilman, että vetoketju jää käteen. 
Niihin harvoihin joihin saan itseni väkivalloin puserrettua, tarvitsee niin paljon Petskun isällisiä päälle pukemisen taitoja, ettei ole tosikaan! Kuinkahan monta kertaa mulle on viimeisen puolen vuoden aikana jäänyt farkkujen nappi pissalla käymisen yhteydessä käteen? :D 
Aloin miettimään syitä tähän ihme lihomiseen. 
Kuinka 36 koko numeron tytöstä tulee 38, 53 kiloisesta 58? 
Herkut, ruoka, juominen, liikunnan puute.. Ne hemmetin e-pillerit?  
Tähän väliin MEGA paljastus!
Olen koko ikäni kärsinyt sellaisesta ongelmasta, että polvilumpioni vaeltavat vääränlaisesta rotaatio liikkeestä jalan ulkosyrjälle. Kaikenlainen väkivalta tai nopea liike on siis riittänyt siirtämään polvilumpioni paikan jalan etusivulta jalan ulkosyrjälle.
Kerran nuorena lumpio lipsahti sijoiltaan ja kaaduin ulkosyrjälle jääneen lumpion päälle. 
Käsittämätöntä tuskaa.
En edes kyennyt huutamaan siitä kivun määrästä.
Lumpio palautui onneksi paikoilleen, mutta se oli  murtunut. 
Tämän jalan kanssa tässä nyt on eletty 10 vuotta.
Parhaillaan polvi on mennyt sijoiltaan 7 kertaa vuodessa.
Ai sitä tuskan ja sairasloman määrää.
Mega paljastus piilee siinä että mennessäni BB taloon, olin tietoinen jalkani kunnosta, mutten koskaan paljastanut sitä tuotantoyhtiölle. Saatoin ehkä jättää jotain kertomatta lääkärin tarkastuksessa (hups), joten olin saakutin varma, että jossain vaiheessa talossa oloani joutuisin jättämään leikin kesken pelkästään polveni kunnon ja vaativan viikkotehtävän vuoksi. 
Siihen pisteeseen ei kohdallani päästy, mutta käytännössä jalkani on niin huonossa kunnossa, että lääkäri on kieltänyt minulta omaksi turvallisuudekseni jopa juoksemisen.
Nyt siihen saattaa tulla muutos. 
Lokakuun 3 päivä menen vihdoinkin polven leikkaukseen. 
Johon mulla ei todellakaan olisi aikaa, mutta toisaalta, milloinpa sitä olisi ? 
Ongelma muodostuu siitä, ettei mulla ole hajuakaan kuinka kauan joudun vetämään keppien varassa. 
Leikkaava lääkäri ei kuulemma nääs tiedä, leikataanko polvi tähystämällä vai onko damagen määrä nini massiivinen, että jalka avataan polvesta nilkan yläpuolelle. 
Jos jälkimmäiseen päädytään, se tarkoittaa kuulemma jalan murtamista, ruuveja ( tai sensellaisia metalli härpättimiä) ja jopa kolmen kuukauden kipsiä.
Hitto sanon minä.
Joulukuussa olisi kiva pystyä itse kävelemään alttarille, tai sitten isän saattokulkue alttarille sovelletaan "Iskä kantaa mut alttarille",- versioksi.

Mulle on iskenyt hirveä kiire saada asiat kuntoon ennen tätä p*skamaista leikkauspäivää.
Valmistumiseen vaadittavat tutkinnon suorituksen osat on kesken, studiolla makaa muutama kappale jotka tulisi vetää niin valmiiksi kuin mahdollista. 
Eihän mun ole mitenkään mahdollista liikkua kipsatulla jalalla Suomenlinnaan studiolle!
Tai no.. Jos oikein luoviksi ryhdytään, niin kaikkihan on mahdollista.
Mitähän niille 58 kilolle tapahtuu leikkauksen jälkeisenä aikana? 
Tuplaantuu? 
HEMMETTI että mua kyrpii koko leikkaus. 
Big time.

Huomenna käyn studiolla tekemässä damage kontrollia ja uhkun ja puhisen biisit purkkiin vaikka väkipakolla.
Sieltä suunnasta on muuten tulossa jotain niin käsittämätöntä matskua että oksat pois! 
Tulette varmasti kaikki hämmästymään siitä herkkyyden määrästä mitä ollaan Mikan (tuottaja) kanssa tehty. 

Ja hei, pakko sano välikommentti BB-talon menosta. 
Ensinnäkin; Pian tippuminen silkalla arpaonnella oli aivan P*RSEESTÄ. 
Pia oli talon melkein ainoa ihminen, jonka olisin toivonut omallekin kaudelle mukaan, siinä on misu jolla on munaa puhua asioista niiden oikeilla nimillä, ja jotain vibaa, josta mulle tulee lähes ystävällinen olo. 
Jotenkin likassa on hirmu paljon meikäläisen elementtejä.
Mikä on joko hyvä tai huono juttu ... :D 
JA toiseksi; Mitä tämä talossa pettäminen oikein on?? Janita murunen, nyt jäitä hattuun! 
Kuka menee taloon, rykäisee teinimäiset pikakihlat ennen sitä ja jo viikossa alkaa imuttamaan muita miehiä?
Eikä tässä tarpeeksi; hakee vieläpä oikeutusta omille teoilleen? 
Todella nöyryyttävä tilanne poikaystävälle. 
Onneksi Janita tajusi lähteä kotiin talosta, ennenkuin tekee itselleen enempää pahaa.
Tuollaiset asiat TÄYTYY ajatella loppuun ennen taloon menoa, vaikka kuinka talossa olisikaan yksinäistä. 
Tavallaan sympatiani kuitenkin ovat Janitan puolella, likka on niin nuori, että virheitä tulee tehtyä tuon tuosta. Tärkeintä on että niistä oppii. Harmi vain että nämä pahimmat moraalimokat päätyivät tv,seen :( 

Noh, eipä tässä muuta. tämä eläinperheen mami menee leikittämään freteistä kaiken puhdin pois, että nukkuisivat meidän kanssa tämän yön samassa rytmissä :) 


Ja paljon rakkautta kaikille! 

TIA

Dont you just LOVE him??! :) <3 td="td">
                                                                         

1 kommentti:

  1. Sun blogias on aina niin kiva lukea. Mahtavaa tekstiä nytkin ! :)

    VastaaPoista