sunnuntai 9. syyskuuta 2012

Vauhdikas viikonloppu, taas.

Löysin vihdoinkin tämän mielettömän kappaleen nimen pitkällisen kaivamisen ja ihmettelyn jälkeen.
Kuulin tämän jo ohimennen Summer soundeissa, mutta sen jälkeen kappale on siis takonut työpaikkani vastapäisellä kuntosalilla päivästä toiseen. Tosin niin hiljaa, etten saanut ikinä sanoista selvää, vaikka kuinka juoksin korvani kiinni kuntosalin seinään ja yritin epätoivoisesti raapustaa muistilapulle osittaisia sanoja tästä mielettömästä kappaleesta. Juuri kun meinasin jo luovuttaa ja mennä kysymään kuntosalin työtekijöiltä hattu kourassa kyseisen kappaleen nimeä, sain jonkinlaisen kuvan mitä kappaleessa laulettiin. Äkkiä sanat googleen ja WALAA! Mieletön hyvän mielen kappale bongattu taas youtube listoihin!
Me oltiin eilinen Petskun kaverin kolmikymppisillä kaverimme omistamissa saunatilassa ja vaikka tarkoitus oli sivistyneesti vetäistä maksimissaan kaksi lasia viiniä, kohosi tuo määrä muun juhlakansan mukana huomattavasti suurempaan lukuun. 
Välissä käytiin maistelemassa kutsuvieras tilaisuudessa Namun uuden keittiön herkkuja, teema oli ennestään itselleni tuntematon Baja California. 
Nam!
Ravintolatila oli muutenkin kokenut huiman muutoksen parempaan (tummasta vaalean sävyihin) joten en voi kuin suositella kaikille nälkäisille iltaa Namussa. 
Jälleen kerran Sedu on ylittänyt itsensä. 
Oli myös kiva nähdä pikaiseen tyttöjä, tuttuja, puolituttuja ja työkavereita. 
Nopeasti kuitenkin matka jatkui takaisin Pasilaan jossa vedettiin kosteasti ilta nauraen loppuun ja jokainen siirtykin sitten kukin omaan osoitteeseensa yöksi. 
Kiitos poppoolle, oli todella naurun täyteinen ilta!
Aamusta mentiin Peterin kanssa aamu jumalanpalvelukseen jossa ei kyettykään olemaan pariakymmentä minuuttia pidempään, kun sain todella karmaisevan ahdistuskohtauksen. 
Se, mikä tämänkin taas laukaisi jääköön nyt käsittelemättä, mutta tuollaisia en ole ikinä ennen kokenutkaan, olin kaikinpuolin täysin rauhallisen oloinen, mutta sydän tuntui takovan rinnasta läpi. 
Ei todellakaan mikään normaali juttu mun kohdallani, joten tätä saa taas vähän aikaa ihmetellä... 
Petskukin kokeili rintaani ja totesi ettei pulssi ollut todellakaan normaali, vaan hakkasi aivan kuin olisin juuri juossut maratonin.  
Kaikessa hiljaisuudessa poistuttiin kirkosta ja matkattiin piristävän aamukävelyn kautta kotiin, kun oli niin kivan syksyinen sääkin.
Eiköhän siihen perään tapahtunut toinen ihme kun istuimme sohvalla tuijottamassa formuloita.
Lasitetun parvekkeemme puolelta kuului kammottava mäsähdys. 
Petsku totesi että ikkunana oli lentänyt lintu. 
Maalaisena en oikeastaan kiinnittänyt asiaan hirveää huomiota, ennenkuin tajusin viiden minuutin kuluttua että lintuhan saattaa olla loukkaantunut. 
Ryntäsin minuutteja myöhässä parvekkeelle ja sainkin huomata että pikkuinen lintu nökötti viisi metriä alapuolellani, keskellä asfaltoitua pihaamme.
Oletin, että kuolleena.
Tulin takaisin sisälle ja totesin melkein itku kurkussa "Tuolla se makaa, pihalla".
Peter nyökkäsi, edelleen tuijottane formuloita, sen enempiä asiaa ihmettelemättä.
Kröhin ja tuijottelin varpaitani ja sain sönkötettyä suustani " Siis, varmaan kuolleena. Kai. "
Peter ymmärsi yskän, otti avaimet ja sanoi että mennään katsomaan tilanne.
Hiippailin Petskun kannoilla alakertaan ja pelkäsin näkeväni taas kuolleen, rumasti niksahtaneen ja omituisessa asennossa makaavan eläinressukan.
Mitä vielä. 
Siellä se pikkulintu seisoi tippumaansa paikkaan jumiutuneena ja tuijotti täysin tärähtäneenä eteensä. 
Eikä edes yrittänyt pakoon. 
Oli jokseenkin hassu näky kun Petsku asettui polvilleen lintusen eteen ja katseli lintua. 
Lintu tuijotti täysin hievahtamatta takaisin. 
Noh, lintu syliin ja takaisin sisälle. 
Tarkistettiin vähän siipiä ja jalkoja, mutta annettiin kaverin lokoilla pahvilaatikossa olohuoneen lattialla muutamankymmentä minuuttia. 
Siinä se torkkui silmät kiinni ja tuijotteli meitä, välillä painaen molemmat tai vain toisen silmänsä kiinni.
Suloinen pikku otus. 
Pääteltiin että lintu oli varmaan saanut aivotärähdyksen taikka vastaavan ja annettiin sen olla.
Kun Petsku sitten meni jossainb vaiheessa kokeilemaan pystyykö lintu kävelemään, ressu hoksasi ensimmäistä kertaa varoa ja pyrähti siivilleen, suoraan meidän kirjahyllyn päälle. Ja siitä verhoihin. 
Ja sieltä eteiseen. 
Oli naurussa pitelemistä kun mietin millä ihmeellä nappaan pikkulinnun kiinni asuntomme sisällä. 
Ja yritin tietenkin asettua ikkunoiden eteen estäen linnun syöksymisen jälleen kerran ikkunaa päin. 
Vihdoin sain linnun pysyvästi kiinni ( kaksi kertaa se ripeä pikku otus pääsi kämmenestäni karkaamaan) 
ja sitten hölkättiinkin rivakkaa ravia takapihalle, lintu kämmenkupissa. 
Sanottiin heippaheipat linnulle ja asetin sen samaan paikkaan, mihin se oli alle tuntia aikaisemmin posahtanut meidän ikkunastamme. 
Sinne meni se lintu, joka leikkimielellä jo kavereiden kimmokkeesta nimettiin facebookissa Peraksi :D 
Kaikkea sitä voi ihmiselle (ja linnulle)  sattua.. Nyt rauhallinen ilta, tulevat viikot menevät pelkästään töissä ja tutkintosuoritus osien kimpussa. Sitten edessä häämöttääkin valmistuminen! :) 
                                                      Mukavaa syksy viikkoa kaikille :) <3 p="p">
Pera the Birdie :) 

2 kommenttia:

  1. Hei Tiia,

    Nyt lopetat tuon Seduloista ja tipusista lässyttämisen ja otat vanhaan malliin kunnon roustaamiset taas tapetille.

    Tai sitten poistat tuon itsesi luonnehtimisen rääväsuuksi ja painut viettämään avio-onneasi.

    VastaaPoista