"Jos ei tällä muokkaamisen määrällä ala ulkonäköpaineet kadota niin ei sitten millään..."
Farkut, jotka repesivät p*rseestä viikko ostamisen jälkeen, (mitä yritin mahtua entiseen kokooni.)
Size 38, not 36.
Sentin syvemmät silmäpussit kuin seniilillä sukulaisrouvalla..
Ja haaroittuneen näköinen, kuiva tukka..
Psoriaatikon elämää: ikuinen joulu hiusrajassa ja mustalla paidalla.
Back to Photoshop..
Jotenkin mä arvasin tän.
Tai siis olisin arvannut, jos joku olisi kysynyt tätä multa jo aikaa sitten.
Tottahan toki seiskaliveen profiilin tekeminen herättää taas intopinkeen "fani"postin tulvia ja mitä ihmeämpää sössötystä ah, niin mielikuvituksettomista aiheista kuin mun huuleni, mun naamani, mun ihoni, mun luomeni, mun karvat ja ihopoimut jajajaaj... jotka kaikki keskittyy aina vain mun ulkoiseen olemukseeni ja kaikkeen, mikä siinä voi olla pielessä.
Oon jo kuukausia miettinyt yhtä ja samaa asiaa; osallistuinko mä tietämättäni johonkin kilpailuun, missä mun tehtäväni oli epäonnistuminen toisensa jälkeen kivuttava hampaat irvessä tavoittelemaan jotain "Suomen kaunein" palkintoa, vai häh?
Muistaakseni mä en ole ollut missään missikisoissa vuosikausiin ja sitäpaitsi hei, - enhän mä ole koskaan ollutkaan missään OIKEISSA missikisoissa :D
Minkä ihmeen takia kaikki kulkeutuu ulkonäköasioiden kautta?
Onko jossain joku leima (vai lukeeko se näkymättömänä mun ja muiden turhis-tyttöjen otsissa) että "HALUAN OLLA JA KUVITTELEN OLEVANI SUOMEN KAUNEIN! USKOMATON! MAHTAVA JA OLENTO VAILLA VERTAA!"
??
O_o
O_O
?
O.o
O_O
Noh..?
Alan oikeasti epäilemään, että koska kaikki anonyymit kirjoittelijat vaikuttavat kirjoitustensa perusteella uskovan maailmassa olevan ainoastaan yksi ainut tavoittelemisen ja tituleeratuksi tulemisen taito (kauneus), niin multa on todellakin jäänyt se oppitunti elämästä väliin, jossa mun piti pyrkiä kuvittelemaan itsestäni asioita, jotka ovat ihan täysin katsojan silmissä.
Tajusitko?
Lopetin näissä "miss sitä ja miss tätä ja miss tota" kisoissa patsastelun siksi että tajusin kauneuskisojen olevan maailman kuluttavin kilpailemisen muoto.
Toki päätökseen vaikutti viimeistään se kun bongasi itsensä kisoissa tämän näköisenä ---->
... eikä toivomallaan tavalla tämän näköisenä:
(upea)
Mutta toisaalta, mikäpä herättävämpi kokemus kuin tajuta että ainoa asia mikä erottaa mut naapurin verkkari-Ellusta, on sentin pidempi koukkunokka ja astetta syvemmät silmäpussit kuin sillä on.
Ei mikään muu.
Ja kun siitä ajatuksesta sitten kasvava nuori nainen irtautui, niin eikö heti joka kulman takana osoitella joka piirrettä ja tyylimokaa pitkällä sormella!
Tosin, tyylimokista puheenollen, voisin joskus nostattaa lukijoille huutonaurut kun postaisin tänne lyhyen elämäni a) räikeimmät b) mauttomimmat ja c) poseimmat "tyyli" näytteeni ...
Siinäpä sitä olisi..
Nyt siellä taas ajattelee jokainen lukija että "hyvä se on susiruman huudella, ettei haluakaan olla nätti..".
EI!
Olis pirun kiva olla vaikka minkälainen oikeasti hemmetin upea ilmestys (näitä vain ei mun makuuni suomessa ole kovin montaa.. mutta sehän se tekeekin eräistä kovin erikoisia!) mutta kun ei ole geeniperimää niin sitten sitä ei ole!
Ruma olen ja rumana pysyn.
Avioliiton onnekkaimpia asioita on tosin se, että voin olla kampaamatta naamaani vaikkaa viikkoon ja kasvattaa vuosirenkaita lantiolleni melkoisiin määriin asti, enkä silti koe itseäni vähemmän rakastetuksi. Sen mitä kuitenkin päätän huoltaa ja korjata, ei toteudu siksi, että yrittäisin kivuta sellaiselle ulkomuodolliselle tasolle, jonka riman muut ihmiset ovat nostaneet tavoittamattomiin.. Vaan kipuan sille tasolle, joka tekee MUT onnelliseksi! :)
Menikö liian monimutkaiseksi?
Taas?
Ai niin, arvaatteko mikä kuva esittäisi todella osuvasti MUN omaa henk.koht, tavoitettani, jonka uskoin vuosia sitten ja uskon edelleen muistuttavan Tiaa 43v ja 4 lapsen äitiä?
I`ll show you. . .
Kaikki tuota parempi on vahvasti plussaa.
Mutta siihen mennessä meikäläinen meinaakin kehittää uuden harrastuksen. Nykyäänhän siis harrastan pastansyöntiä ja sorsien tuijottelua, (joskus duuniporukan kanssa käydään päivisin katsomassa kaloja).
Aion tarkkailla jokaista makkaraa ja arpea, jonka elämä tuo mukanaan.
"Tuossa ne ekat venymisarvet reisissä, kun murrosikä iski päälle ja iho levähti arville kuin raskaana olleen naisen iho konsanaan"...
"Tässä pieni arpi pieleen menneestä napalävistyksestä joka tulehtui festareilla.."
"Tuossapa oiva vatsamakkara ekasta raskaudesta"..
"Tuossa onkin hieno vaalentuma tautoinnipoistosta.. Pitikin tatuoida koko maha täyteen pääkalloja ja käärmeitä!"
"Ihana pelastusrengas vyötäröllä lapsesta numero kaksi.. Ja 18 raskauskiloa.."
" Keisarinleikkausarpi iltatähdestä.."
Jnejne
Tai sitten voisi kasvattaa selkärangan ja alkaa treenaamaan ihan OIKEASTI?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti