Kuka pelkää rakastunutta naista?

Jo seitsemän viikkoa unta samassa kainalossa, saman kuorsaajan vieressä. Seitsemän viikkoa tuttua nimeä puhelimessa tai Facebookissa. "Petsku soittaa" tai, "Petsku on lähettänyt sinulle viestin".

Olen edelleen umpirakastunut. Mutta missä vaiheessa katosivat perhoset vatsasta? Milloin puhelut muuttuivat "oli pakko kuulla sun äänesi,"-puheluista "Hei, mulla on ongelma"-puheluiksi. Tai "Sun parvekkeen ovi lävähti apposen auki eikä mene enää kiinni, onks tähän joku tekniikka olemassa?"- puheluihin?
Missä vaiheessa poikaystävän kauppakassin kantaminen muuttui ritarillisuudesta itsestäänselvyydeksi ja vessan oven lukittumisen ääni hälyttää minut huutamaan,"Kulta, sieltä on sit vessapaperi loppu!".

Edessä on harmaa arki. Onneksi kesää odotellessa. Mutta miten sinkkuvaihteelle jumiutunut nainen osaa ottaa hetkestä ilon irti elämättä tulevaisuudessa, varsinkin kun päälle painaa niin kevätuupumus, työstressi, asunnon kevyt pintaremontti ja uusi poikaystävä? Miksei tällaisiin juttuihin ole olemassa Youtube-tutoriaaleja ja elämäntaito-oppaita? Alkaa väkisinkin nyppimään.

Et kulta sinä, vaan minä itse, on vaikeaa pitkän sinkkuilun jälkeen keskittyä omien vessapaperienlisäksi myös sinun vessapapereihisi. Tai pysähtyä Cittariin tutkimaan taas lamppujen ja polttimojen hyllylle mitä ihmeellistä sieltä nyt parin tutkimattoman päivän jälkeen löytyykään.  Mies hei, tässä olisi nälkä jo, hopi hopi!

Minä olen itse sellainen. Stressaan ja pelkään kaikkea jo ennenkuin mitään on tapahtunutkaan. Sorrun ajattelemaan ettei mikään kuitenkaan onnistu ja vaikka silloinkin yritän muistella kuinka elävästi marttyyrin asenteeni tuo mieleen Nalle Puhista tutun Ihaa-aasin, joka aina manaa kaiken tuhoontuomituksi ennenaikaisesti, en silti huvitu edes siitä mielikuvasta. Sinussa näen sen saman aasin päivittäin. Senkin stressi-erkki!

Tekisi mieli välillä viskoa papiljotteja niskaasi ja sadatella tuhannet tulikiven katkuiset manaukset persaukseesi kun juokset pitkin asuntoasi kamalassa kiireessä etsimässä sitä, tätä, tuota, ja missä ovat sinun kynsisaksesi? En tiedä. Kenelle tämä tilaus pitikään lähettää? Ei harmainta hajua. Onks se kake siellä sun alla?
Rentoudun sohvan nurkassa ja mulkaisen sinua tuoreimman naistenlehteni takaa.

Et tosiaan taida ymmärtää kuinka kullan arvoinen hetki tämä minulle on? Tässä minä rentoudun ensimmäistä kertaa viikkoihin edes jonkinlaisen kirjallisuuden parissa, nyt sinä voisit tulla sohvalle viereeni ja ottaa jalkani syliisi ja antaa minun lukea lehteni kaikessa maailman rauhassa. Sitten kun tästä joudan, voimme vähän halailla ja pussailla ja voit kertoa miten mielettömän söpö olenkaan tukka ponnarilla ja villasukat jalassa sohvallasi.
Kunhan tämän hetken annat vaan minun lukea ihan rauhassa tämän artikkelin loppuun ja. . . "Voi hitto, täällä ei ole mitään pakkaustarvikkeita! Hitonhitonhitonhitto.." Argh! Senkin AASI!

"Mitenkäs noi pyykit tuolla koneessa?"
"Mnjooo.. siellä on puhtaat petivaatteet."
"Niin, mä olen menossa nyt suihkuun, että millos ne lähtee koneesta kuivumaan? Ennen nukkumaanmenoa?"
"Mä jätän siihen pari lakanaa. Nostele ne vaikka sit siihen saunanoveen kuivumaan kun tuut..."
Tuijotan sinua haavi auki sekunnin sadasosan. "Jaa miksi mä ne sieltä . . .? Hmph.." Kävelen kylpyhuoneen suuntaan ja vaikenen. Anti olla. Niin kai sitten. "Noku siel on ihan märkä lattia muuten."

Tekisi mieli taas kiljua. Ai miten niin muka on? Eikös nuo suihkuverhot sitä varten ole keksitty ettei se vesi nyt ihan keskelle kylpyhuonetta asti roisku?  Ja jos herra tulee nyt vaan kiltisti ripustelemaan ne pyykit sieltä koneesta, niin eiköhän homma ole hoidettu ennenkuin koko lattia kastuu. Minä sentään kokkasin tänään. Jajajaja..

Onko se jotain taikaa vaiko jo parien välille syntynyttä tietoisuutta toisen mielialoista, mutta nouset sohvalta ja tulet perässäni kylpyhuoneeseen. Tuot puhtaan pyyhkeen valmiiksi naulaan kun pääsen suihkusta pois ja suljet oven palatessasi takaisin sohvalle minun mutistessa niin hiljaista kiitosta etten usko sinun edes kuulleen.
Kumarrun pesukoneelle ripustaakseni pyytämäsi lakanat. Pesukone on tyhjä.

Kiusoittelen sinua harjaamalla tukkaani eteisen aulan peilin edessä alasti. Tiedän että vilkuilet peppuani ja tarkoitus onkin saada sinut ylös sohvalta. Jonkinlainen romanttinen ele taikka pieni pussailu ei nyt haittaisi, joten teen sinulle tiettäväksi että täällä heiluu alaston nainen. Sinun eteisessäsi. Mutta ethän sinä nyt huomaa. Mukamas. Senkin aasi.

"Kulta, peppu! kato, peppuuuu...!" hihkun peilin edessä ja heilauttelen tukkaani. Käännyt ympäri ja jäät tuijottamaan minua aivan ilmeettömällä naamalla.
"Joo, niinhän siinä on. Ja mä tykkään siitä. Pitäähän mun sitä nyt ainakin pari kuukautta tässä katsella vielä."
Lopetan hiusteni harjaamisen ja kiepsahdan sekunnissa ympäri närkästynyt ilme kasvoillani.
"Miten niin muka "pari kuukautta!?"."
"No, eikös tossa ainakin sen verran mene aikaa että saat sen kesäkuntoon?".
Hymyilet minulle vekkulisti ja tajuan etten tiedä sinusta vielä läheskään tarpeeksi.
Naureskelen itsekseni heitollesi ja katselen itseäni peilistä.
Tajuan että minähän se tässä taidan vähän aasi olla.
Typerä, kiukutteleva, tyypillinen aasi.
Eli ihan mielettömän rakastunut nainen.
Mutta kukapa pelkäisi rakastunutta naista?
Ei minun mieheni ainakaan..