lauantai 12. lokakuuta 2013

Last Few Days In Pictures


Kipeänä


Koko viikko on mennyt niin kipeänä, että maanantaina tärinöissäni kysyin töissä esimieheltäni "miks PIIP tää laiva keinuu vieläkin?". Tällä kysymyksellä siis viittasin kamalaan krapulaan joka oli iskenyt muhun sunnuntai-aamuna (kiitos, elämäni parhaat bileet) plus krapulani jälkitautiin, jota podinkin (tyhmyyttäni) koko kuluneen viikon! 
No, sissi ei luovuta, joten olin töissä paleltumieni kanssa tunnillisesti lyhennetyn viikon. 
Duunipaikassa on meneillään sellainen murrosvaihe, etten halua menettää sekuntiakaan siitä yhteisestä ajasta jota meillä pessimisti-porukan kanssa on jäljellä. 
Vaikkakaan tuloksellisesti viimeistä viikkoa en voi kovin sanakääntein hehkuttaa.  



Älyttömän kaunista


Onko ruska-aika ollut suomessa joka vuosi näin mielettömän hienoa?
Jos, niin olenko kulkenut laput silmilläni? 
Miten ilma on kesän jälkeen näin raikasta?
Voisin purkittaa sitä energiattomiin hetkiin ja pahan päivän varalle, jotta mulla olisi muutakin imppailtavaa kuin Versacen hajuvesi, kun voimattomuus iskee. 
Onneksi kesästä mennään aina kohti joulua, muuten ehkä muuttuisin murheelliseksi kuin rusina ja hautoisin kostoa talvea kohtaan.
Mutta kun kesän ja joulun välillä näyttäytyy tällainen värien balladi, ei voi kuin nautiskella.



Me 


Rakkaimpani Kristina on valmistautumassa Miss Universum kisoihin parhaillaan ja stressin poikaa pukkaa. 
Huolimatta hektisyydestä ja stressistä, ollaan me vihdoin pystytty viettämään reippaasti aikaa yhdessä. 
Niitä ihmisiä on niin vähän, joille erotessa huudellaan kliseitä perään, kuten; " Halipusi", "Soittele jos tulee jotain, mitä tahansa!" ja "Rakastan sua!". 
Lienee selvää kuka tämä suhteen ulkonäkö ja karisma on, mutta minä olen se onnekas meistä kahdesta kuitenkin, kun pääsen nauttimaan Kristinan energiasta omassa elämässäni. 



 Perhe

Vain me kaksi?
Vai onko meitä jo viisi, jos nuo karvalapset lasketaan?
Kesän alussa meitä oli vielä kuusi, mutta Nellistä tuli enkeli. 
Aviomiehelle tuli 30 vuotta täyteen ja haluttiinpa sitä taikka ei, se pistää miettimään. 
Sain ukkoni 30 vuotis-juhlissa kuulla mieheni ystävän puolisolta, että "Teillä on ihana perhe!". 
Meidän perhe? 
Enkös minä ollut se juureton? 
Tai ehkä en sittenkään, kun istutan kasvejani anoppini tontille ja saan hulluilta päiviltä Kanebon ripsivärejä tuomisiksi. 
Perhe kasvoi tänään taas kahdella. 
Tervetuloa maailmaan neiti A ja neiti B !

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti