sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Paluu betoniviidakkoon ... !


Niin niin niin ihanaa olla takaisin! 


Kun pääsin suomeen iltapäivä aikaan, vietin miehen kanssa ihanan SUOMALAISEN illan syöden sekä saunoen. Seuraavana aamuna olinkin kärppänä työpaikalla kello kahdeksan reikä reikä.. 
Jotenkin sitä arvasikin että joutuu melkoiseen hullunmyllyyn heti kun pääsee takaisin suomeen, joten etukäteen pystyi varautumaan siihen, että lepäily saa jäädä finnairin koneeseen. 
Enpä olisi silti arvannut että muutaman työpäivän jälkeen olin aivan silmät ristissä, joten mikäpä sen ihanampaa kuin hääpäivän vietto naantalin kylpylässä.
Suur kiitos rakkaalle aviomiehelle joka hemmotteli mut aivan piloille! <3 div="" nbsp="">
Nautiskeltiin suuresta (paperi/pumpuli?) hääpäivästä kuntoillen, syöden, uiden ja juoden. Käytiin myös parihoidossa, eli meille molemmille tehtiin kauneushoitolassa iho-analyysi ja saimme molemmat Phytomerin/ Matiksen kosteuttavat kasvohoidot. 
Unohtumaton kokemus jota suosittelenkin pariskuntia testaamaan!



Jotkut asiat ei vaan vuosi toisensa jälkeen kuitenkaan muutu... Työ rintamalla olisi hienoja asioita tulossa ja mitä eräät lehdet tekevät?
Kaivavat meikäläisen vanhat "alastonkuvat" naftaliinista ja laittavat ne jo kolmannen kerran uutisointiin. 
Eiköhän nuo ole jo jokainen halukas nähnyt, joten se siitä! Uutta uutista kehiin!
Itsehän olin se joka tuon kisakuvan aikanaan päätti julkaista ja itse voin itseäni siitä syyttää, mutta kyllä on vaikea näinä päivinä perustella edes itselleni, miksi tuohon ratkaisuun päädyin... Nuorena sitä vaan tekee hulluja juttuja ajattelematta ollenkaan, miten kauaskantoisesti tuollaiset asiat vaikuttavat siihen, miten muut näkevät itsesi. 
Mikähän siinä muuten on, että prosentuaalisesti noin 80% kaikista viidakon tähtösistä kautta aikain, esiintyvät jonkin asteisissa rohkeissa kuvissa? 
Mikä meitä akkoja riivaa :D 
Vaatteet päälle ja sassiin! 



Se mitä tässä yritän kuitenkin sanoa on, että on ihana olla takaisin kotona.
Huomaa hyvin, että mikään ei ole muuttunut, vaikka jossain kohtaa viidakossa ajattelin, että mikään ei tule enää olemaan niinkuin ennen. 
Myös ikävän tunne tietyn pisteen jälkeen vain vieraantui minusta, enkä ikävöidessäni enää tiennyt ikävöinkö oikeasti vai koska hiljaisina hetkinä oli vain tottunut ajattelemaan ikävää? 



Kun oli kaukana kotoa, itsestäänselvyydet saivat hopeareunat. Siksipä olikin uskomatonta, että kotiin tullessani ne hopeiset reunat muuttuivat täydeksi kullaksi. 
Kova työ palkitaan ja elämä on sitä, mitä itse teet siitä. 
Minä olen onnistunut työllä ja vaivalla luomaan itselleni täydellisen elämän, josta ei juuri puutu mitään <3 div="">



Alla kuvia mun instagram tililtäni, jonka siis löydät tietenkin nimellä tiakiuru ... :) 




12-12-12


Mies oli lisännyt tämän kuvan omalle sivulleen ja kirjoittanut osuvasti siihen tekstin: " Mitenköhän toi rouva on siellä viidakossa pärjännyt, kun se tarvitsee tonne altaaseenkin noi kellukkeet?" 

Naantali Spa 

Valmiina turkua varten :)

Koti kipin-kapin joulukuntoon.. Kaivoin Pentikin poro tuotteet esiin ja miehen käskemänä shoppailin ihania joulu juttuja kotiin Kasvihuoneilmiöstä :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti